Marjatta ja Martti Jaatisen suunnittelema Oulun pääkirjasto valmistui Lähi-idän sodista johtuneiden öljykriisien tunnelmissa 1981. Yleisölle talo avattiin 1982.
Kriisit vaikuttivat myös rakennusmääräyksiin. Sen ajan ikkunat eivät olleet tarpeeksi eristäviä, joten Oulun kirjastoon ei saanut enää tehdä samanlaista lasista julkisivua kuin Jaatisten suunnittelemaan teatteritaloon, joka vihittiin käyttöön 1972.
”Martti Jaatinen ei halunnut tätä hyväksyä, mutta apulaiskaupunginarkkitehti Seppo Kanniainen sai lopulta hänet taipumaan. Jaatinen onnistui erittäin kaukonäköisesti keksimään sellaisen ratkaisun, että kaksi ikkunariviä vain korvattiin alumiinipintaisilla ja eristetyillä umpikappaleilla”, kertoo pääkirjaston rakennushistoriaselvityksen kaupungille tänä syksynä tehnyt oululainen arkkitehti Pia Krogius.
Jaatisten mielestä ylimääräinen alumiiniraita, varjostusrantu, pilasi teatterin ja kirjaston lasijulkisivujen yhtenäisyyden Pokkitörmältä päin katsottaessa. Kirjaston ikkunajulkisivun piti alun perin olla täsmälleen samanlainen kuin teatterissa.
”Ajatuksena oli, että kun moderni arkkitehtuuri joskus saa sille kuuluvan arvon ja ikkunatekniikka kehittyy, umpiosat voi korvata uusilla ikkunoilla. Ikkunajulkisivun idea on olla avoin kirja, näyteikkuna kohti kaupunkia.”
Parasta aikaa Oulussa kaavaillaan remonttia, jossa arkkitehtien alkuperäinen ikkunajulkisivu vihdoin toteutuisi. Samalla parannettaisiin kirjaston lvi-järjestelmien toimintaa ja ikkunoiden energiatehokkuutta.
Kirjastorakennus suunniteltiin täydentämään monumentaalikeskukseen aikaisemmin valmistuneen teatterirakennuksen pariksi ja osaksi saaren sommitelmaa. Arkkitehtuuri on Martti Jaatiselle ominaista, vähäeleistä ja puhdaslinjaista niukkaa modernismia.