Kalajoki Antti ja Susanna Pulkkisen perheessä on joka viikko juhlapäivä. Ainakin, jos kysytään Onnilta, 2, ja Pinjalta, 4.
Se on kirjastossakäyntipäivä. Sinne ei lapsia tarvitse pakottaa. Se osutetaan Pinjan muskaripäivälle, jos mahdollista, sillä kirjasto on muskarin vieressä. Kirjastossa lapset säntäävät kuvakirjaosastolle, äiti ja isä vilkaisevat läpi kirjaston uutuushyllyn, mutta päätyvät nyt useimmiten etsimään puutarhakirjoja ja -lehtiä.
"Kirjasto on mukaillut meidän elämänkaartamme, sillä kiinnostuksemme on vaihdellut hääkirjoista vauvakirjojen ja -lehtien kautta talonrakentamisoppaisiin. Nyt on piharakentamisen aika", Susanna Pulkkinen selvittää.
Pulkkisen perheessä ollaan sitä mieltä, että tarvittava tieto löytyy helpommin kirjastosta kuin internetistä ja on mukavampi lukea sohvalla kuin istua tietokoneen ääressä.
Kottikärryllisen
verran kirjoja
"Välillä tuntuu, että tarvitaan kottikärryt kuljettamaan kaikki se materiaali, jota lainaamme. Siltikin on helpompaa lueskella rauhassa kotona kuin esimerkiksi kirjaston lehtisalissa. Eivät lapset sentään niin kauan jaksa olla kuvakirjojen parissa, että voisi keskittyä kirjastossa lukemiseen", Susanna Pulkkinen pohtii.
Siitä pidetään kuitenkin kiinni, että kirjastoon mennään koko perheen kanssa.
"Kyllä näistä lapsista varmaan kasvaa kirjaston suurkuluttajia", Antti Pulkkinen ennustaa.
Vetelin Pulkkisen kyläkirjasto oli se paikka, josta Antti Pulkkisen lukuinnostus alkoi.
"Kun läksin kirjastoon, mummu pyysi aina tuomaan hänellekin jotakin. Kirjastonhoitajana oli Björkbackan Toivo, joka osasi aina antaa mummulle sopivaa luettavaa."
Jännitystä ja romantiikkaa
Susanna aloitti aktiivisemman kirjastonkäytön lukioikäisenä. Jos hyötykirjallisuutta ei lasketa, molempien lukeminen noudattaa perinteistä viihdekirjallisuuden jakoa: Antti lukee jännitystä, Susanna romantiikkaa ja jännitystä.
Kotiin ostetaan ne lasten suurimmat suosikit, joita luetaan päivittäin.
"Meillä on satutuokio kaksi kertaa päivässä molemmille lapsille. Se lukee joka ehtii, mutta useammin minä kuin Antti."
Pinjalle ja Onnille ei lueta mitä tahansa satuja. Vanhemmat katsovat tarkkaan, ettei satu ole liian pelottava tai sisällä sanoja, joita lasten ei haluta vielä osaavan.
"Loruja olen lukenut Pinjalle jo ennen hänen syntymäänsä. Kyllä molemmista lapsista huomaa, että lukeminen on runsastuttanut heidän sanavarastoaan", Susanna Pulkkinen sanoo.
Lastenohjelmia katsotaan televisiosta hyvin valikoidusti ja aina vanhempien kanssa.
Kalajoen kirjaston palvelut ja henkilökunta saavat Pulkkisen perheeltä kiitosta. Parannusehdotuksia ei juurikaan tule.
"Lautapelejä voisi ehkä olla, sillä tietokonepelit uhkaavat tappaa seurapelitaidot", Antti Pulkkinen heittää hetken mietittyään.
Susanna on kuullut, että jostakin kirjastosta voi lainata liikuntavälineitä kokeiltaviksi.
Pinja haluaisi kirjastoon leikkipaikan. Onni ei ota kantaa.
Mutta kirjaston palveluja ei saisi panna maksulliseksi.
"Sitten ne eivät olisi enää tasapuolisia. Aina on joku, jolla ei ole varaa edes nimelliseen maksuun", Susanna Pulkkinen sanoo.