Kirjan sitominen perinteisin menetelmin ei tapahdu käden käänteessä.
Taittoluu, mattoveitsi, viivotin ja puristin. Nämä muodostavat kirjansitojan työkalujen perustan, kertoo kirjansidontaa harrastava ja opettava Jorma Niemitalo.
Päivätyökseen kirjastoalan opettajana Oulun ammattikorkeakoulussa toimiva Niemitalo on harrastanut kirjansidontaa vuodesta 2006 lähtien.
Hän on opiskellut kirjansidontaa muun muassa Valamon luostarin opistolla ja Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Tyrväällä hän on suorittanut kaksivuotisen kisällin tutkinnon ja tekee parhaillaan mestarintutkintoa.
Sunnuntaina kirjan ja ruusun päivän aattona Pohjois-Pohjanmaan museossa kirjansidontaa esitellyt Niemitalo sitoo uusia kirjoja, mutta hän myös korjaa vanhoja kirjoja. Tällä kertaa hänellä on kesken muun muassa 1800-luvulta peräisin olevan valokuva-albumin ja vuodelta 1776 peräisin olevan Raamatun korjaaminen.
– Vanhin korjaamani kirja oli tehty 1500-luvulla.
Jos haluaa aloittaa kirjansidontaharrastuksen, kannattaa ottaa selvää esimerkiksi kansalais- ja työväenopistojen tarjoamista kursseista. Oulussa esimerkiksi Oulu-opisto on tarjonnut viikonlopun mittaisia lyhytkursseja kirjansidonnasta.
Jos haluaa kouluttautua alan ammattilaiseksi, Niemitalo kehottaa hakeutumaan joko Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen tai ulkomaille.
Kirjansidonta koostuu useista eri vaiheista, eikä se ole kiireisen ihmisen puuhaa.
– Yksinkertaisen, suoraselkäisen kirjan voi sitoa viikonlopussa, Niemitalo arvioi.