Kirjallisuuteen ja kirjojen kustantamiseen liittyy eurot ylittäviä kulttuuriarvoja. Niistä on ollut viime aikoina syytä olla huolissaan, kun alalla on kuohunut taitamattoman ja kulttuurittoman johtamisen takia.
Kirjankustannusala odottikin jännittyneesti, niputtaisiko ruotsalainen Bonnier leiriinsä kuuluvat Tammen ja kriisiyhtiö WSOY:n. Näin järisyttävää ei tapahtunut, mutta ala kaipaakin tällä hetkellä enemmän rauhoittumista kuin mullistusta.
Huono johtaminen teki rumaa jälkeä WSOY:ssä. Yrityksen johto onnistui kulmikkaalla toiminnallaan suututtamaan kirjakustannusyhtiön ratkaisevan voimavaran eli kirjailijat.
Pitkä liuta huippunimiä lähti Suomen tämän hetken kansainvälisesti menestyneimmän kirjailijan Sofi Oksasen johdolla WSOY:stä ovet paukkuen. Jos kirjankustantajan tallista puuttuu nimekkäitä ja samalla myyviä kirjailijoita, siltä puuttuu kaikki.
Lähiaikojen kiinnostava kulttuurikysymys onkin, palaavatko Oksanen ja muut muille markkinoille lähteneet -- esimerkiksi Kari Hotakainen, Pirkko Saisio ja Leena Lander -- WSOY:n ja Tammen siipien suojiin. Paluun korkein kynnys poistui, kun WSOY:n toimitusjohtaja Anna Baijars joutui jättämään paikkansa.
Suomessa on ollut vahvoja, ja suomalaisia, kustannustaloja: Otava, WSOY, Tammi, Gummerus... On itse asiassa huolestuttavaa, että jo kahdelle alan yhtiölle on löytynyt omistaja, WSOY:lle jopa pelastava enkeli, ulkomailta, ruotsalaisesta Bonnierista.
Suomalaisilla kirjallisuuden ystävillä on aihetta toivoa hartaasti, että alan murros ei veisi lasta pesuveden mukana. Kansallisen kulttuurin tulevaisuuden kannalta olisi hyvä, ettei koko kirjabisnes karkaisi ulkomaiseen omistukseen.