Aaro Heikkinen, 86, on lukenut koko ikänsä. Kahden-kolmen kirjan viikkotahti ei ole vähentynyt, vaikka kaksi vuotta sitten hänen näkökykynsä heikkeni lähes olemattomiin yhdessä kesässä.
Itse luetut kirjat ovat vaihtuneet näkövammaisten kirjaston eli Celian tarjoamiin Daisy-äänikirjoihin, joita Heikkinen kuuntelee erityisellä kuuntelulaitteella.
"Olin kuunnellut aikaisemmin luettuja kirjoja kaseteilta, mutta sitten minulle kerrottiin tästä uudesta äänikirjapalvelusta. Siinä vaiheessa kun vuokrasin laitteen, niin olin puhelinyhteydessä näkövammaisten kirjastoon ja sieltä kysyttiin, millaisia kirjoja haluaisin kuunnella. Vastasin, että kaikki käy paitsi rakkaus- ja sotaromaanit", nauraa Heikkinen.
Tämän soiton jälkeen Celiasta on lähetetty tasaisin väliajoin kirjapaketteja, jotka ovat Heikkisen mukaan vastanneet varsin hyvin hänen toiveitaan.
"Hyviä ne ovat olleet kaikki. Toki joitakin kirjoja on pitänyt harppomalla käydä läpi. Toisaalta joku Mika Waltarin Sinuhe sekä Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla ovat sellaisia kirjoja, joita voi kuunnella yhä uudelleen, vaikka ne on tullut aikoinaan luettuakin", Heikkinen sanoo ja kehuu myös laitteen helppokäyttöisyyttä.
Heikkinen on lainannut äänikirjoja myös Oulun kaupunginkirjaston kautta, joka on Celian yhteisöasiakas. Kaupunginkirjaston Daisy-kokoelma sijaitsee Karjasillan kirjastossa, jossa on tällä hetkellä 757 Daisy-levyä.
Tiikerinloikka lainamäärissä
Celian asiakkaat ovat näkövammaisia, mutta eivät välttämättä sokeita vaan muulla tavalla heikkonäköisiä. Kirjaston asiakkaiksi pääsevät myös ne, jotka eivät vamman tai sairauden takia voi lukea normaaleja kirjoja, kuten esimerkiksi lukihäiriöiset.
Kirjasto saa vuosittain noin 3 000 uutta käyttäjää. Tällä hetkellä kirjastolla on yhteensä noin 15 000 asiakasta. Uusien käyttäjien määrää selittää ennen kaikkea väestön ikääntyminen, sillä vanheneminen tuo tullessaan monille myös näkemisongelmia.
Näkövammaisten kirjaston kokoelmien digitalisointi ja vuonna 2006 käyttöön otettu Daisy-äänikirjajärjestelmä ovat lisänneet Celian vuotuiset lainausmäärät kasettiajoista yli kaksinkertaiseksi. Tänä vuonna kirjasto tarjoaa asiakkailleen jo 800 000 lainaa.
"Meillä on tehty parin vuoden aikana todellinen tiikerinloikka, palvelu-uudistuksesta aiheutuva tehokkuushyppy. Vanhanaikaisella systeemillä tällaista lainausmäärää ei olisi saatu aikaiseksi. Kasvu jatkuu, mutta ei enää ihan näin vauhdikkaasti. Olemme vuoteen 2013 ulottuvassa toimintasuunnitelmassa kaavailleet noin 1,2 miljoonaa vuotuista lainaa", sanoo Celian kirjastonjohtaja Marketta Ryömä.
Digitalisoinnin ansiosta Celia on luopunut kokonaan perinteisestä lainausmallista, missä kirja lähetetään asiakkaalle ja asiakas palauttaa sen laina-ajan jälkeen.
"Koko meidän äänikirjakokoelma on tallennettu digitaaliseen muotoon. Asiakkaalle tulostetaan sopimuksen mukaan digitaalisesta arkistosta niin sanottu oma kirja, joka on cd-rom-levyllä. Levy lähetetään asiakkaalle ja asiakas hävittää sen käytön jälkeen, eli se ei palaudu meille takaisin. Tämä on tehostanut meidän toimintaamme huomattavasti", Ryömä kiittelee.
Äänikirjojen tulostaminen digitaalisesta arkistosta tarkoittaa myös sitä, ettei uutuuskirjoja tarvitse jonottaa perinteisten kirjastojen tapaan.
"Olen kuullut joidenkin näkevien sanovan, että onpa kadehdittavaa palvelua", Ryömä nauraa.
Toistatuhatta
nimikettä vuodessa
Celian kauno- ja tietokirjallisuuskokoelmat kasvoivat viime vuonna noin 1 300 uudella nimikkeellä. Tässä joukossa ovat mukana niin ääni-, piste- kuin e-kirjatkin.
Nimikemäärä on ihan kohtuullinen, sillä Suomen kustannusyhdistyksen laskelmien mukaan Suomessa julkaistiin vuonna 2007 painettuina kirjoina yhteensä 4 646 nimikettä.
"Joudumme tekemään hyvin paljon valintaa ja aina katsomaan, että kirjoille on riittävästi kysyntää. Kaunokirjallisuutta on enemmistö nimikkeistä. Nyrkkisääntö on, että parissa kuukaudessa kirjan julkistuksesta saamme oman versiomme lainattavaksi. Tietysti jossain kiiretilanteessa voimme teettää oppikirjan hyvinkin nopeasti", kertoo Ryömä.
Valtaosa äänikirjoista on edelleen luettuja, mutta tekniikka on tuomassa tälläkin puolella muutosta.
"Puhesynteesi- tai keinopuheella tuotetut kirjat tekevät tuloansa - joitakin korkeakoulukirjoja on tehty jo puhesynteesillä. Puhesynteesin käyttö aloitetaan nimenomaan erilaisista tietokirjoista. Ei suinkaan ensimmäisenä kaunokirjallisuudesta", sanoo Marketta Ryömä.