Yksi kaipaa yhteisöllisyyttä, yksi kimmoketta lukuharrastukseen ja joku janoaa lukuvinkkejä kirjatulvassa. Lukupiireistä on tullut suosittuja. Niitä perustavat opiskelijaporukat, ruuhkavuosissaan sukkuloivat kolmekymppiset sekä varttuneempi väki. Ilmiöön on havahduttu myös radiossa: Tarleena Sammalkorven ja Juha Hurmeen vetämä Lukupiiri aloitti tammikuussa Yle Radio1:ssä.
"Idea lähti viime syksynä Aleksis Kiven päivän ohjelmasta, jonne ihmiset saivat soittaa ja kertoa lukuelämyksistään. Heitä kuunnellessaan tuli tunne, että sellaiselle ohjelmalle on tarvetta", Sammalkorpi kertoo.
Lukupiirit innostavat lukemaan ja tarjoavat uutta näkökulmaa jo luettuun. Ennen kaikkea ne antavat äänen lukijoille.
"Lukukokemusten arvo nostaa myös kirjallisuuden arvostusta. Lukijoiden tulkinnat ovat henkeäsalpaavia, ihailen heitä enemmän kuin leipäauktoriteetteja. Omakohtaisuus on tärkeää kirjojen elämälle."
Kirja läpi elämän
Sammalkorven mukaan lukupiirit toimivat kirjallisuusinstituution vahvistajina.
"Kirjan merkitys korostuu silloin, kun se on uhattuna. Tämä on myönteinen reaktio siihen."
Suurin uhka on kirjan lyhyt elinkaari. Vastapainona tälle kirjanystävät haluavat puolustaa pysyvyyttä.
"En tahdo mollata listakirjallisuutta, mutta ei ole kirjan vika, jos sitä ostetaan. Kirjat liittyvät elämän eri vaiheisiin, jotkut saattavat seurata läpi elämän. Useammalla lukukerralla kirja alkaa aueta eri tavalla."
Lukupiiri-ohjelmassa käsiteltävät kirjat juontajapari valitsee keskustelemalla, valmista listaa ei haluta tehdä. Kerran kuussa lähetettävä ohjelma aloitti Leo Tolstoin Sodalla ja rauhalla, ja klassikkolinjalla tullaan myös jatkamaan, lupaa Sammalkorpi.
Sosiaalinen tilaus
Oulun Heinäpäässä sijaitsevan Koiton puutaloyhtiön naiset päättivät perustaa pari vuotta sitten lukupiiriin huomattuaan, että puheet kääntyivät yhä useammin kirjoihin. Piiriin kuuluu yhdeksän naista. Yhdessä on luettu jo 19 kirjaa. Tällä kertaa on kokoonnuttu Katja Aaltosen keittiön pöydän ympärille pohtimaan lukupiirin merkitystä.
"Tälle on sosiaalinen tilaus. Näin tutustuu uudella tavalla naapureihin", toteaa Pirkko Anttonen, joka porukan varttuneimpana saattaa elävöittää kirjakeskusteluja aikalaismuisteluilla. Näin kävi esimerkiksi Anu Kaipaisen Arkkienkeli Oulussa -kirjan käsittelyn yhteydessä. Silloin poikettiin vielä teatteriin täydentämään luettua, sillä Arkkienkeli tuli samoihin aikoihin Oulun kaupunginteatterin ohjelmistoon.
Yliopistolla ruotsia opettava Kristiina Suikkanen saattaa lukaista kirjan jollakin pohjoismaisella kielellä ja silloin päästään pohtimaan suomennoskysymyksiä.Kun käsittelyssä oli Dan Brownin Da Vinci -koodi, ryhmän perustajajäsenen Tiina Timlinin pappimies piti aiheesta lyhyen alustuksen.
Valinnat rönsyilevät
Naiset kokoontuvat kerran kuussa vuorotellen kunkin kotona. Jos jotakuta vaivaa unohdus, lukupiiriläiset hakevat kadonneen lampaan vaikka kotoa. Kirjan valinnut esittää aluksi lyhyen alustuksen ja sitten keskustelu saa poukkoilla vapaasti.
Koiton naisten mielestä lukupiirissä parasta on se, että tulee luettua kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi. Lisäksi he myöntävät, että kirjojen valtavien julkaisumäärien myötä sopivan luettavan valitseminen käy yhä vaikeammaksi.
Joskus on valittu tietty kirjailija, jonka tuotannosta jokainen on saanut poimia haluamansa teoksen. Lukupiirissä on luettu enimmäkseen uudehkoja kirjoja Saisiosta Hakalahteen. Valinnat ovat olleet rönsyileviä, mutta siinä onkin piirin suola.