Suomessa on vuosikausia ihmetelty kateuden sekaisin tuntein, kuinka ruotsalaiset ovat tehneet rikoskirjallisuudestaan maailmanlaajuisen brändin. Ruotsalainen dekkari on alkanut hätyytellä Volvon ja Ikean tapaisten tuotemerkkien tunnettuutta.
Sellaisten nimien kuin Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Stieg Larssonin romaanit ovat luettuja niin Yhdysvalloissa, Saksassa kuin Suomessa.
Kyse on ennen kaikkea korkeasta laadusta. Ruotsalaisten tarinoissa on ollut tarttumapintaa ja henkilöhahmoissa vetävyyttä, jotta ne ovat solahtaneet mille tahansa kulttuuri- ja kielialueelle.
Lisäksi ne on osattu tuotteistaa ja myydä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä tuotteistuksen taito suomalaisilta on jäänyt sujuvan myyntipuheen lisäksi puuttumaan.
Vaan puuttuuko enää? Tilastotietojen perusteella suomalaisen kirjallisuuden käännös- ja julkaisuoikeuksien myynti on kasvamaan päin.
Suomen kirjallisuuden vientiorganisaation Filin ja Suomen kustannusyhdistyksen selvityksen mukaan kirjallisuuden vienti on kasvanut 60 prosenttia vuodesta 2011 lähtien. Kuluvan vuoden tietoja julkaisuoikeuksien myynnistä ei selvityksessä ole mukana.
Myynnistä puolet koostuu kaunokirjallisuudesta, kolmannes lastenkirjallisuudesta ja loput tietokirjoista.
Suunta ylöspäin on rohkaiseva ja kertoo alan ammattimaistumisesta. Pienen kielialueen kirjallisuutta on nimenomaan osattava myydä. Varsinkin alussa vaaditaan suuria ponnisteluja, kun kirjailijoita ja teoksia ei tunneta. Myös käännösten on oltava moitteettomia.
Kun rauta on viimein saatu kuumaksi, kannattaa takoa raskaalla lekalla.