"Maailma ei toimi niin kuin kartta toimii", sanoo kotkalainen kirjailija Jari Järvelä, joka yhdessä viiden muun kirjailijan kanssa pysähtyi tiistai-iltana WSOY:n kirjakiertueella Ouluun.
Uittopäälliköiden pojanpoika ja poika
Reposaaresta kotoisin olevalle Järvelälle vesi on tuttu elementti. Isä ja isoisä olivat uittopäälliköitä, ja lapsesta asti hän tottui mieltämään maailmaa valtakunnanrajojen sijasta vesireittien kautta. "Tukkijätkät olivat yhteiskunnan ulkopuolelle sysättyjä aikansa boheemeja", Järvelä kommentoi edellistä romaaniaan Veden paino.
Ajatus kirjailijaksi ryhtymisestä tuli jo lukioaikana. Ensin hän kuitenkin opiskeli luokanopettajaksi ja alkoi vasta sen jälkeen kirjoittaa säännöllisemmin. Erkon kilpailussa hänen novellinsa eivät sijoittuneet, sen sijaan WSOY kiinnostui teksteistä. Niin syntyi esikoiskokoelma Bambi ja muita novelleja (1995).
Järvelä kertoo kirjoittavansa vaistonvaraisesti. Juoni syntyy tarinan edetessä. - Löytöretkeilyä sekin. Rytmi ja kieli ovat tärkeitä, ja niiden lisäksi "epämuodikas" maisemakuvaus.
Vesistökartta vessapaperilla
Nyt ilmestyneen Järvelän Pieni taivas -romaanin päähenkilö Yrjö Pihlava tutkii vesireittejä. WC-paperille piirretty vesistökartta mukanaan hän jättää Helsingin ja matkaa Petsamoon, joka 1920-luvulla houkutti luonnonrikkauksillaan malminetsijöitä, onnenonkijoita ja eksotiikkaa kaipaavia Euroopan rikkaita.
Järvelä kertoo Pientä taivasta varten tutustuneensa 1920-lukuun lukemalla sen ajan romaaneita. Millainen oli isien suhde lapsiinsa, miten suhtauduttiin eläimiin? 1920-luvulla taloja desinfioitiin tuberkuloosin pelossa niin, että rotuoppi ja hygienia menivät sekaisin.
Yksi Järvelän taustalähteistä on Mika Waltarin romaani Suuri illusiooni. "Ne, joiden ohi aika oli ajanut, menivät Pariisiin, mutta toisille Petsamo oli haaveiden kaukametsä."
Hellaakoskesta väitöskirjaa
Toisen kiertueella mukana olleen kirjailijan Ahti Taposen romaani Messias kertoo jatkosodan aikaisesta Rovaniemestä ja suomalais-saksalaisista suhteista. Kertojana on viisivuotias poika, Jusupohvi, joka konduktööri-isän mukana kulkee junissa tarkkaillen aikuisten maailmaa.
Taponen kertoo halunneensa romaanissa yhdistää kertojanääneen lapsen ja aikuisen näkökulman: "Jos lapsi elää sodan keskellä, hänestä pakostakin tulee pikkuvanha."
Helsingissä asuva Taponen viimeistelee Hellaakoski-aiheista väitöskirjaa Oulun yliopistolle. Modernismin runous antoi vaikutteita myös Messias-romaanin kerrontaratkaisuun: "Se on kubistinen romaani, joka kertoo konkreettisista asioista. Oivalsin, että lapsen näkökulmasta tarina saa dramaturgisia elementtejä", Taponen sanoo.
Ahti Taponen luonnehtii romaaniaan kitkerän pasifistiseksi: "Kirjoitin sitä mukaan kuin Irakin sota edistyi. Maailmassa on hirveän paljon tuhottuja lapsia. Terroristeja ei pysty kukaan voittamaan, vaan täytyy kuunnella kansoja.".
Mannerin matkassa Kalevan sivuille
Pienen Jusupohvin sukujuuret ovat samanlaiset kuin kirjailijan - Karjalan evakkona Lappiin ja myöhemmin Ouluun, jossa kirjailija Taponen kävi koulunsa: "Engelin piirtämä lyseo oli kuin paratiisi." Hän kertoo olevansa kirjoittamisestaan velkaa oululaiselle ystävälleen, legendaariselle opettajalle Pauli Anttilalle, jonka nimi esiintyy myös Messias-romaanissa.
Ouluun liittyy Ahti Taposen kertoma tapaus kirjailijantaipaleen alusta. Hän oli kirjoittanut kotiaineen Eeva-Liisa Mannerin silloin ilmestyneestä runokokoelmasta Tämä matka. Kalevan toimitusjohtaja Aaro Korkeakivi kiinnostui siitä, ja niin runoanalyysi ilmestyi sanomalehden alakertana vuonna 1956.
Kirjallinen ura oli toki alkanut aiemmin. Kahdeksanvuotiaan Ahti Taposen oli sikotaudin vuoksi pysyteltävä vuoteessa. Ajankulukseen hän kirjoitti runon ikkunan takana olevasta tammesta. "Oi nuoruus nytkö jo lähdet..." kirjailija lempeästi naurahtaen siteeraa lapsuuden aikaisen runonsa alkua.
