Kielityöläisen haaste on saada kiinni ympäristöstä, jossa teksti on syntynyt, sanoo Anu Koivunen.
Lähes kaiken kirjallisen materiaalin taakse on piilotettu tarina. Se voi elää irrallisissa digitoiduissa kirkonkirjoissa, tuomiokirjoissa, tilikirjoissa kuin kaunokirjallisissa teksteissäkin.
Taakse kätkeytyvä todellisuus näkyy vähintään siinä, millaista sanastoa tekstissä suositaan.
Tämän tietää Anu Koivunen, jonka elämässä kielitaito on tärkeässä roolissa niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Työkseen hän suomentaa ja vapaa-ajallaan tutustuu paikallishistoriaan rakentaen tekstipalasten pohjalta kuvauksia Kirjava historia -blogiinsa.
Kielityöläisen haasteena on saada kiinni ympäristöstä, jossa teksti on syntynyt. Kirjoittaessa tulee löytää oikeat nyanssit, jotta säilyttää uskottavuutensa teoksen ympäristössä.
– Erityisesti kirjallisuuden suomentajan suuri haaste on hypätä huumediileristä Tukholman hienostopiirien kautta Dragsvikin punavankileirin kauhuihin. Ja valita kaikkiin näihin kirjoihin ja niiden tyyliin sopivat sanat, Koivunen kuvailee.
– Vaikka oma elämä poikkeaisi täysin narkkarin tai hienostorouvan elämästä, jokaiselle pitää löytää oma puhetyyli ja ilmaisutapa. Toisaalta tämä on myös suomentajan ammatin parasta antia.
Koivunen suomentaa niin asia-tekstejä kuin tieto- ja kaunokirjallisuutta, joihin kaikkiin liittyy omat haasteensa. Käännöstyö vaatii usein paljon taustatyötä.
Lisäksi kääntäjän tulee tietää, mikä on tekstin tavoite ja edistää sitä myös käännöksessä. Erityisesti tietokirjallisuudessa termien kanssa pitää olla tarkkana, sillä pääosassa on asiatiedon välittäminen.
– Vuosi sitten suomensin Sture Lindholmin Vankileirihelvetti Dragsvik -kirjaa, jota varten minulla oli taustamateriaalina lainassa 27 kirjaa. Ja tietokoneen selaushistoria voi näyttää aika hurjalta sen mukaan, mikä kirja on työn alla, Koivunen sanoo.
Mieluiten Koivunen kääntää tekstejä, joissa tarvitaan luovaa otetta. Tällaisia ovat tekstit, joiden tavoitteena on herättää lukijassa tietynlainen tunnelma, esimerkiksi lehtiartikkelit.
Sukututkimus on kuulunut Koivusen kiinnostuksen kohteisiin jo pitkään. Tekstien avulla hahmottuva kuva todellisuudesta on napannut näppeihinsä, sillä pikku hiljaa harrastus on herättänyt sivutuotteena kiinnostuksen oman alueen historiaa kohtaan.
– Sukututkimus ei ole pelkkää nimien, syntymäaikojen ja kuolinaikojen keräämistä. Sivutuotteena tulee vastaan erilaisia tarinoita, esimerkiksi voi huomata Venäjälle vangiksi viedyn palanneen isovihan jälkeen Pyhäjokialueelle ja sitten herää kiinnostus, mitä isovihan aikaan on tapahtunut, miksi ja miten. Jotta pystyisi ymmärtämään tapahtumia, tarvitsee lisätietoa aikakaudesta, Koivunen kuvaa.
Myös suomennoksen alla olevat työt saattavat ruokkia Koivusen kiinnostusta historiaan.
Tällainen oli esimerkiksi Dragsvik-kirja. Kirja herätti kiinnostuksen selvittää, miten kansalaissota näkyi Pyhäjokialueella.
– Pyhäjokilaakso ollut aika rauhallista aluetta, mutta Raahessa on ollut punavankileiri, jota myös sivuttiin Dragsvik-kirjassa. Raahen leiristä löytyy hyvin vähän tietoa. Suunnittelen meneväni kansallisarkistoon tutkimaan, mitä löytäisin aiheesta sieltä, Koivunen kertoo.
– Pyhäjokialueella riittää tarinoita, vaikka äkkiseltään voisi luulla, ettei täällä ole tapahtunut mitään.
Anu Koivunen
Pohjoismaisten kielten suomentaja.
Lähtöisin Oulaisista. Omaa sukuaan Tukala.
Valmistui vuonna 2000 Helsingin yliopiston käännöstieteen laitokselta. Opiskellut ruotsin ja venäjän kääntämistä ja tulkkausta. Oli vaihto-opiskelijana Ruotsissa, Tanskassa ja kahteen otteeseen Venäjällä. Venäjällä Moskovassa asui yhdessä tanskalaisen tytön kanssa, ja sitä kautta ruotsin lisäksi kielivalikoimaan tuli myös tanska ja norja.
Suomentanut 33 kirjaa, joista tuorein teos Karhu sotilaana ilmestyy lokakuun alkupuolella.
Harrastaa sukututkimusta, joka on laajentunut pikku hiljaa historian harrastamiseksi.
Kirjoittaa vapaa-ajallaan Pyhäjokialueen paikallishistoriaan
29
keskittyvää Kirjava historia -blogia.
”Vaikka oma elämä 29poikkeaisi täysin 29narkkarin tai hienosto-rouvan elämästä, 29jokaiselle pitää löytää oma puhetyyli ja ilmaisu-tapa. Toisaalta tämä on myös suomentajan ammatin parasta antia.”
