Oulu
Ruotsin Akatemia osaa yllättää - jälleen kerran.
Kun kirjallisuuden tämän vuotinen Nobel-palkinto annetaan unkarilaiselle romaanikirjailijalle ja esseistille Imre Kertészille (s. 1929), moni povaaja ja vedonlyöjä saa taas todeta: ohi meni.
Pörssissä ovat heiluneet ylimpinä molempien Amerikkojen kirjailijat, kuten Philip Roth ja John Updike tai perulainen Mario Vargas Llosa.
Arveltiin myös akatemian haluavan näpäyttää terroristihysteerisiä Yhdysvaltoja valitsemalla jonkun arabikirjailijan. Kukaan ei osannut ennustaa valinnan lankeavan globaalisti pienelle kielialueelle vanhaan Eurooppaan.
Unkari esiin
Valinnan kulttuuriset ja poliittiset perusteet ovat silti ymmärrettävissä. Vaikka Ruotsin Akatemia aina pontevasti kieltää politikoivansa, sitä se usein tekee.
Unkari on nyt EU:n sisäänastujamaiden kärkeä; Kertészin palkinto antaa tunnustusta Keski-Euroopan entisten sosialististimaiden paluulle kansainväliseen kerhoon. Kirjailija oli aikanaan sopivasti toisinajattelija.
Auschwitzin vanki
Imre Kertész on juutalainen, entinen Auschwitzin vanki. Tämä muistuttaa, paitsi rasismin pahimmasta muodosta, holokaustista, myös pistää Israelia, joka vangitsee ja tuhoaa palestiinalaisten henkeä ja ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksia. Kertész on myös juutalaiseksi tarpeeksi kriittinen.
Juutalaisuus ei Kertészille ole itseisarvo. Hän kuvaa itseään yhden hengen vähemmistöksi. Hän pitää juutalaiseksi määrittelyään vihollisen eleenä. Ja silti se on hänen tärkein johdatuksensa ihmisen ja oman aikansa keskuuteen juuri Auschwitzin kautta.
Pian 73-vuotta täyttävä Imre Kertész on syntynyt marraskuun 9. päivänä Budapestissa. 15-vuotiaana hän joutui Auschwitziin ja oli myös jonkin aikaa Buchenwaldissa.
Sodan jälkeen hän toimi synnyinkaupungissaan lehtimiehenä, mutta erotettiin 1951, kun lehti alkoi kääntyä kommunistihallitsijoiden linjoille.
1950-luvun puolivälistä Kertész on ollut vapaa kirjailija ja kääntäjä. Hän on unkarintanut niitä ajattelijoita, joiden jälki näkyy hänen tuotannossaan: Nietzsche, Freud, Wittgenstein,Canetti.
Kertészin pääteos on romaanitrilogia, jonka lähtökohta ja keskeinen teema on Auschwitz. Ensimmäinen Sorstalanság vuodelta 1975 (ilmestynyt Ruotsissa nimellä Mies ilman kohtaloa) jäi aikanaan sosialistisessa Unkarissa täysin huomiotta.
Juu talaisten kärsimykset eivät olleet sopiva puheenaihe, maassahan on muun entisen sosialistileirin tavoin syvään juurtunut antisemitismi.
Kuolinrukous syntymättömälle lapselle (1990) ja Fiasko (1998) jatkavat keskitysleiriteemaa. Jälkimmäinen on myös sosialistisen Euroopan klaustrofobian kafkalaista kuvausta.
Auschwitz-tematiikalle on ominaista, että kirjailija kuvaa keskitysleiriä, ei niinkään helvettinäkyinä, vaan arkipäivänä. Niin pyövelit kuin uhritkin toteuttavat yhdessä heille kohtalon langettamaa tehtävää kuin mitä tahansa työtä.
Romaanien päähenkilö György Köves tuntee olevansa rauhallisempi ja enemmän kotonaan piikkilankojen sisällä kuin vapaassa maailmassa. Kertész asettaa usein vanhajuutalaiseen tapaan elämän ja hengen vastakohdiksi. Henki on vapaa vasta elämän otteen hellittäessä.
Valitsijoiden sanat
Akatemian perustelujen mukaan kirjailijan tuotanto vapauttaa lukijan tunnekuohuista ja kutsuu ajatuksenvapauteen. Hänen tyyliään voi verrata orapihlaja-aitaan, joka piikeillään suojaa olennaisen ydintä.
Kertész palkitaan "kirjailijantyöstä joka korostaa yksilön haurasta kokemusta historian barbaarista mielivaltaisuutta vastaan".
Esseekokoelmia
Kirjailijalla on muutamia filosofisesti tärkeitä esseeteoksia. Kaleeripäiväkirjassa (1992) hän keskustelee suuren eurooppalaisen tradition kanssa: Pascal, Goethe, Schopenhauer, Nietzsche, Kafka, Camus, Beckett jne.
Esseekokoelma Holokausti kulttuurina ilmestyi 1993, silloin kun siitä sai puhua taas Unkarissakin vapaammin. Yksi uusimpia on upeaniminen Hiljaisuuden hetkiä teloituskomppanian ladatessa aseitaan uudelleen (1998).
Kirjailijaa on käännetty eniten saksaksi, vähemmän englanniksi, ranskaksi ja ruotsiksi. Viimeksi mainittu onkin Nobelin kirjallisuuspalkinnon saamisen edellytys. Otava on ostanut Sorstalanságin suomenkieliset oikeudet, kirja ilmestyy suomeksi syksyllä 2003.