Kirjallisuus on merkittävä osa elämäämme. Lajivalikoimaa on paljon ja trendejä tulee ja menee, kuten muussakin elämässä. Kukaan ei voi välttyä maassamme kokonaan kirjallisuudelta. Sen eri muotoihin velvoittaa ainakin tutustumaan jo oppivelvollisuutemme.
Kirjan kuolemaa on povattu jo kauan ja erityisesti digitaalisuuden fanaatikot etupäässä.
Todellisuudessa näin ei ole käynyt. Muotoja ja jakelukanavia on tullut lisää.
Tässä yhteydessä hyvä vertauskuva on markkinointi yleisesti. Se puhuttaa jatkuvasti niin hyvässä kuin pahassa, kuten kirjallisuuskin. Lokerointi ja määrittäminen ovat molemmissa vaikeita.
Me kuitenkin tarvitsemme molempia, halusimme tai emme. Pääasia on, että jatkamme kommunikointia.
Kirjallisuus on joka tapauksessa laaja kokonaisuus ja se on myös tapa nähdä ja jäsentää maailmaa.
Samalla se avaa ihmisyyttä syvästi ja näyttää todellisuudessa sen, kuinka samanlaisia me olemme. Tämä, jos mikä, on erityisen tärkeää myös nykyisessä elämässämme, historiaa unohtamatta.
Tiedon suhteen kirjallisuudella on valtava merkitys.
Monesti myös sanotaan, että tieto tuo tuskaa.
Varmasti on myös näin, mutta tietäjän tekemättömyys pitää myös tuskan takuulla aktiivisena.
Tietoa pitääkin osata käyttää ja muuttaa se toiminnaksi. Tieto ilman toimintaa ei auta.
Kirjailijoita on kautta aikain sekä pelätty, vihattu että rakastettu. Tietenkin eri lajityyppien välillä on suuria eroja. Totuuden näkeminen eri asiayhteyksien takaa on kuitenkin kirjailijalle luontaista, sillä yleensä tätä kykyä on harjoitettu jo kauan.
”Mitä hän haluaa todellisuudessa sanoa?” on kirjailijalle luontainen kysymys pohtia maailmaa.
Johtajuudessa kirjallisuutta täysimittaisena arvona ei ole osattu hyödyntää. Meillä on arvostettu perinteisesti käytännönläheistä, ennalta arvattavaa ja loogista näkökulmaa.
Tätä varmasti tarvitaan edelleen, mutta maailma ei ole mustavalkoinen. Suuressa maailmassa on alettu ymmärtää ja nähdä, että luovilla ihmisillä on erinomaiset mahdollisuudet johtaa asioita innostuneesti myös uusille urille.
Tämän asenteen soisi yleistyvän myös Suomessa, sillä meidän tulee muuttua kansakuntana yhä enemmän rengistä isännäksi. Tätä myös kansantalous vaatii.
Näkökulman avartamisessa kirjallisuus avaa maailmaa todellisuudessa niin lukemisen kuin kirjoittamisen osalta.
Tätä me myös tarvitsemme ja on turha tehdä vallihautoja asian ympärille.
Tarinoita ihminen on tarvinnut kaikkina aikoina, mutta myös totuudella on aina paikkansa. Jatketaan oppimista ja matkaa…
Moniarvoisen ja humaanin maailmankuvan puolesta, kirjallisuutta kunnioittaen,
Marko Hoikkaniemi
Oulu, Haukipudas
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.