Oulu Oululainen Miia Häkkinen, 48, on eittämättä kirjakerhon ihanneasiakas. Lukeminen on hänen harrastuksistaan tärkein ja hyvään kirjaan hän tarttuu aina, kun vain voi.
Kerhon jäsenlehden Häkkinen lukee tarkasti. Kuukauden kirjan hän arvioi tilaavansa useammin kuin peruuttavansa. "Mitähän vuodessa tulisi niitä tilattua... varmaan kymmenkunta, ellei ylikin!"
Mieluiten Häkkinen lukee kirjaa, jossa ihminen tempoilee tapahtumien pyörteissä, eikä haittaa, vaikka mukana olisi psykologisiakin sävyjä. Kotimaisista kirjailijoista ehdottomiin suosikkeihin lukeutuu Laila Hietamies, käännöskirjallisuudesta taas löytyy monia hyviä tekijöitä, Häkkinen kertoo.
Joskus tosin käy niin, ettei kirjan valinta ole osunutkaan ihan nappiin tai kylkiäisenä on tullut kirja, jota ilmankin tulisi toimeen, hän myöntää. Mutta ei hätää: tuttavapiiristä ja sukulaisista löytyy monia, joille nämäkin kelpaavat.
"Lisäksi vaihtelemme esimerkiksi tyttäreni kanssa tilaamiamme kirjoja. Hän kuuluu useampaan kerhoon."
Uudelleen jäseneksi
Häkkinen kiinnostui kirjakerhosta ensimmäisen kerran kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä. Sittemmin elämä muuttui niin kiireiseksi, ettei kirjojen parissa joutanut enää juuri touhuamaan, ja Häkkinen erosi kerhosta. Kymmenkunta vuotta sitten elämäntilanne muuttui. Selkäydinvamma paitsi pakotti Häkkisen eläkkeelle, myös toi aikaa lukuharrastukselle. Joku vuosi sitten hän liittyi uudestaan kirjakerhoon.
Kirjakerhon lisäksi Häkkinen hakee lukemista kirjastosta - ja suunnittelee suuntaavansa myös kirjakaupan alennusmyyntiin, kun sellaisen aika kohta taas koittaa. Kirjakerhon jäsenyydestä hän ei näillä näkymin ole luopumassa.
Helposti ja huokealla
Kirjakerhojen suosio on Suomessa pysynyt suhteellisen vakaana. Kirjakerhomyynnin osuus koko kirjamyynnistä on noin 11 prosenttia ja kaunokirjoista noin 40 prosenttia, kertoo toimitusjohtaja Olli Eräkivi Kirjakauppaliitto ry:stä. "Kirjakaupan näkökulmasta kirjakerhot ovat ihan merkittävä kilpailija", hän kommentoi. "Kirjakauppa ei tavoita kaikkia kuluttajia. Jotkut vain haluavat saada kirjansa tällä tapaa."
Kirjakerhojen selvitysten mukaan keskivertoasiakas on perheellinen nelikymppinen, suuren kaupungin tuntumassa asuva nainen. Suomen kahdella suurimmalla kerholla on lisäksi erillinen kirjakerhonsa nuorille noin 30-vuotiaille naisille, Suurella Suomalaisella Kirjakerholla (SSKK:lla) Book Avenue ja ja Uudet Kirjat -kerholla Johanna.
"Meillä Suomessa on todella hyviä kirjanystäviä", arvioi johtaja Sirkka-Liisa Kannel Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta. Hänen mukaansa kirjakerhon juju piilee helppoudessa ja huokeudessa.
"Keskivertoihmisen on aika vaikea löytää kirjakaupasta mitään. Kirjakerhossa on tarjolla hyvin esitelty suppeahko valikoima, josta voi valita mieleisensä turvallisesti ja helposti vaikka kotona iltaisin. Ja keskiarvollisesti kuukauden kirjat ovat hirvittävän paljon edullisempia kuin niin sanotuilla oikeilla hinnoilla kirjakaupoissa myytävät. Esimerkiksi meillä kuukauden kirja maksaa noin 14 euroa ja muut kirjat ovat noin 25-35 prosenttia keskivertokirjoja edullisempia."
Kannel kertoo SSKK:n asiakkaan ostavan keskimäärin noin seitsemän kirjaa vuodessa. Oululaista Miia Häkkistä voi siis perustellusti luonnehtia hyväksi asiakkaaksi!
Hullut ajat takana
Osastonjohtaja Tarja Soininen Uusista Kirjoista kertoo kerhon kuukauden kirjan maksavan noin 15 euroa ja muiden noin 30 prosenttia kirjakaupassa myytäviä vähemmän. Keskivertoasiakas ostaa kerhosta kirjoja vajaalla sadalla eurolla vuodessa.
"Kerhon ydin on kuukauden kirja: mitä houkuttelevammilta ne tuntuvat asiakkaille, sitä paremmin yhtiöllä menee ja pääsemme suurtuotannon etuihin. Voimme tarjota kirjaa asiakkaille puoleen hintaan siitä, mitä se maksaisi kirjakaupassa - ja siitä jää meille itsellekin ihan mukavasti", Soininen sanoo.
Kirjakerhojen taival ei ole koko ajan ollut tasaisen varmaa menestystä. Tuoreessa muistissa Tarja Soinisella on muutaman vuoden takaiset "hullut ajat", jolloin kirjakerhoja syntyi kuin sieniä sateella ja jolloin niistä jokaisen piti keksiä mahdollisimman houkutteleva liittymistarjous.
Tätä nykyä uusia jäseniä pyritään Soinisen mukaan hankkimaan sen verran kuin vanhoja lähtee.
Hän myöntää, että kirjakerhot joutuvat ottamaan myös riskin jäsenhankintakampanjoissaan.
"Tiedetään olevan sellaisiakin asiakkaita, jotka haluavat vain edullisen liittymistarjouksen eivätkä ole aidosti kiinnostuneita kirjoista ja lukemisesta", Soininen sanoo.
Soinisen mukaan haaveena olisi kehittää tietojärjestelmiä sellaiseen suuntaan, että vain liittymistarjouksia metsästävät asiakkaat opittaisiin tunnistamaan mahdollisimman nopeasti. Näin heille ei tarvitsisi lähettää jokaista kerholehteäkään turhaan, saati setviä heidän huolimattomasti hoitamiaan peruutuksia ja palautuksia.
"Kirjapalautukset ovat tosi iso kustannuserä. Yksi palautus kun tulee, saadaan myydä monta kirjaa, että edes nollille päästään", Soininen huomauttaa.
SSKK:n Kannelin mukaan kerhon liki neljännesmiljoonasta jäsenestä noin 20 000 ei välttämättä koe kerhon jäsenyyttä "niin sydämen asiaksi", että säästäisi kerhon turhalta postitustyöltä. Kannel myöntää SSKK:lla olevan asiakkaistaan ostohistoriat, joiden perusteella voidaan arvioida, pitääkö asiakkuus kenties katkaista kesken kaiken.
Pokkareita ei pelätä
Sen paremmin Kannel kuin Soininenkaan ei näe esimerkiksi pehmytkantisten eli pokkareiden lisääntynyttä tarjontaa uhkana kirjakerhojen tulevaisuudelle. "Lukeva ihminen lukee ja ostaa kaikenlaisia kirjoja kaikenlaisista myyntikanavista", Soininen sanoo.
Kirjakauppaliiton Olli Eräkivi näkee kirjakerhojen tulevaisuuden hieman synkempänä, oli kyse pokkareiden marketmyynnistä tai kirjakerhobisneksestä ylipäätään. "Pokkarit voi nähdä lukemisharrastuksen edistäjänä. Kirjastomäärärahojen supistuksen vuoksi osa lainaaja-asiakkaista siirtyy ehkä ostamaan pokkareita. Ja kun kirjakerhot ovat ratsastaneet halvoilla hinnoillaan, pokkaribisnes voi tästä näkökulmasta olla niille myrkkyä."
Sitä vastoin nettimyyntiä Eräkivi ei pidä uhkana, vaan "joillekin kuluttajille vaihtoehtoisena tapana hankkia kirja".