Kuhmolainen Silja Leppänen (55) vaihtoi pitkän uran kirjakaupassa sairaanhoitajan tehtäviin hoivaosastolla.
"Vanhustyö on aina kiinnostanut minua. Jo nuorena olin vanhainkodeissa töissä aina Saksassa asti."
Silja Leppänen hoiti Kuhmossa kirjakauppaa yhdessä miehensä Kaukon kanssa 25 vuoden ajan.
"Mieheni jäi eläkkeelle ja päätimme luopua kirjakaupasta. En oikein osannut olla kotona jouten ja päätin hakeutua takaisin hoitotyöhön."
Silja Leppänen osallistui syksyllä 2006 puolisen vuotta kestävään täydennyskoulutukseen. Kainuun maakunta -kuntayhtymän ja työvoimaviraston koulutus saa häneltä kehuja.
"Ilman sitä en olisi uskaltanut tähän työhön palata. Ala on mennyt kuitenkin niin paljon eteenpäin tämä aikana. Kurssin aikana opimme uutta ja kertasimme vanhaa."
Työpaikka löytyi kotikaupungin terveysasemalta ensin akuutilta ja sitten hoivaosastolta. "Ihan perushoitoa tämä on. Syötetään, käännellään, pestään vanhuksia."
Kajaanissa sairaanhoito-opiston nuorena tyttönä käynyt Silja Leppänen kertoo, että ennen vanhainkodissa vanhukset olivat hyväkuntoisia. He kävelivät ja juttelivat. Nykyisin ikäihmiset pyritään hoitamaan kotona mahdollisimman pitkään, ja terveysaseman hoivaosastolle tulevat petipotilaat ja dementikot.
"Ihmisen ikääntyessä elintoiminnot hidastuvat ja kaikkeen menee enemmän aikaa. Työntekijöitä saisi olla enemmän, että jokaiselle riittää aikaa."
Silja Leppänen kehottaa omaisia käymään katsomassa mummojaan ja ukkejaan, vaikka käynnit tuntuisivat joskus kuinka turhilta.
"Dementikoillekin tulee valoisia hetkiä ja päiviä, jolloin tutut äänet ja kasvot herättävät muistoja."
Kuolema on tuttu ja joskus odotettukin vieras hoivaosastolla.
"Jos työ on raskasta fyysisesti niin on se sitä henkisestikin. Se on raskasta huomata, ettei ole kaikkivoipa, vaikka parhaansa yrittää eikä se riitä."
Työ kirjakaupassa ja hoivaosastolla eivät ole Leppäsen mielestä niin kaukana toisistaan kuin äkkiä luulisi.
"Molemmissa tehdään töitä ihmisten kanssa ja palvellaan heitä heidän tarpeissaan. Tarkka pitää olla kummassakin työssä."
Kirjakauppiaan ura tuli naimakaupan myötä, mutta hoitoalalle Silja Leppänen halusi pienestä pitäen.
"En oikeastaan edes harkinnut muita ammatteja. Sama oli tilanne, kun kirjakaupan pito jäi."
Kun opiskelujen jälkeen Silja Leppänen oli työpaikan nuorikko, hän kuuluu nyt ikähaitarin toiseen päähän.
"Työkaverit kysyvät, että pitkäänkö sinulla on vielä eläkkeeseen. Enpä ole laskenut. Olen niin innoissani tästä työstä, että ei sitä osaa edes eläkkeelle jäämistä ajatella."
Omaa vanhenemistaan Silja Leppänen silti pohtii.
"Aina sitä miettii, että miten meitä hoidetaan, kun olemme petipotilaita. Jos näin hyvin kuin nyt niin silloin on hyvin asiat."
Iloa elämään tuovat työn lisäksi kaksi lastenlasta ja harrastukset.
"Sairaalasarjoja ei kyllä tule televisiosta seurattua."