Helsinki Kiltteys on älykkyyden laji ja vaatii mitä suuremmassa määrin arvostelukykyä ja eettistä älykkyyttä. Ruotsalainen lääkäri Stefan Einhorn kirjoittaa, että aidossa kiltteydessä ei ole ensisijaisesti kysymys hyvistä ajatuksista vaan hyvistä teoista. Aidosti kiltti ihminen ei esimerkiksi sano läheiselleen, että "olin aikonut tulla katsomaan sinua, mutta työkiireet estivät".
- Ajatus ei ole tärkein vaan teko, Einhorn toteaa kirjassaan Aidosti kiltti. Einhorn on syöpälääkäri ja tutkija.
Kiltteyden taitoon kuuluu se, että on pohdiskeleva ja arvostelukykyinen ihminen ja kantaa vastuun teoistaan.
Sanalla kiltti on nykyään huono kaiku, se ikään kuin viittaa tyhmyyteen. Einhorn haluaa korjata tämän ja sanoo, että kiltteys ei liity tyhmyyteen vaan järkeen.
Rohkea sietää hankalia tilanteita
Kiltti ihminen toimii siten, että asiasta koituu toiselle ihmiselle hyvää pitkällä tähtäimellä. Vaatii rohkeutta ottaa esimerkiksi puheeksi työkaverin piinaava hienhaju tai pahanhajuinen hengitys.
Olisi helpompaa olla puhumatta, mutta jos kukaan ei puhu, työkaveri saatetaan eristää sosiaalisesti muista ja hän kärsii. Einhorn arvelee, että aidosti kiltti ihminen uskaltaa ottaa asian puheeksi ja auttaa lähimmäistään, vaikka tilanne olisi epämukava.
Aitoa kiltteyttä voi oppia esimerkiksi kehittämällä omaa empatiakykyään. Sitä voi harjoittaa pysähtymällä pohtimaan toisen ihmisen tarpeita ja tärkeitä asioita. Sen jälkeen häneltä voi kysyä, mitä hän itse ajattelee näistä asioista.
Vastuu omasta käytöksestä on suuri varsinkin lasten kanssa. Lapselle voi opettaa joko huomaavaista ja hyvää käytöstä tai piittaamattomuutta muista.
- Jos näemme, että ympäristömme kohtelee meitä ja muita kunnioittavasti, kiltisti ja huolehtivasti, opimme kohtelemaan muita yhtä hyvin, Einhorn kirjoittaa.
Väärä kiltteys voi olla vihan naamio
Einhorn haluaa erottaa väärän kiltteyden oikeasta. Väärää kiltteyttä on esimerkiksi liiallinen riippuvuus muista, heikkous ja kyvyttömyys pitää puolensa. Aitoa kiltteyttä sen sijaan on vahvuus puolustaa sitä, mikä on oikein ja vastustaa sitä, mikä on väärää tai pahaa.
Väärää hyvyyttä on esimerkiksi passiivis-aggressiivinen käytös. Passiivis-aggressiivinen ihminen on ulospäin ystävällinen ja lempeä ja saa näin lisää toimintatilaa. Itse kuitenkin tunnet, kuinka jokin on vinossa. Aavistat, että hän tahtoo sinulle pahaa.
- Passiivis-aggressiiviset ihmiset tahtovat meille yhtä paljon pahaa kuin avoimesti aggressiiviset, mutta he ovat paljon kavalampia, Einhorn kuvailee kirjassaan.
Kannattaako minun olla kiltti?
Miksi itsekkään ihmisen kannattaa tehdä hyviä tekoja eikä pahoja? Kiltteys kannattaa, koska kiltti saa arvostusta ja suosiota, hän välttää konflikteja, kielteistä arvostelua ja huonoa omaatuntoa, hän saa kiitosta ja yhteistyö muiden kanssa sujuu. Kiltisti muita kohteleva ihminen saa ystäviä ja tuntee itsensä tarpeelliseksi.
- Meillä on täysi oikeus olla hyviä itsekkäistä syistä, Einhorn pohtii.
Materia tekee ihmisen harvoin onnelliseksi, kun taas hyvät ihmissuhteet tuovat menestyksen ja tyydytyksen tunteita.
Antelias ihminen on hyvä työkaveri. Hän jakaa kiitosta ja rohkaisua muille, eikä odota vastinetta. Saita taas pihistelee näissä.
- Olen pannut merkille, että arvostelun puuttuminen on joskus suurin kiitos, mitä ihminen voi saada työpaikalla, Kun asiat ovat näin, tekisi mieli itkeä, Einhorn kirjoittaa.