Kolumni

Kir­jai­li­jan – ja äidin – vinkit erin­omai­sik­si äi­tien­päi­vän kir­ja­lah­joik­si

Kolmasluokkalainen kysyi äitienpäivälahjatoiveita. Jouluna sain sipsipussin ja käsivoidetta, joita toivoinkin. Myös kirja on aina hyvä lahja.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Kolmasluokkalainen kysyi äitienpäivälahjatoiveita. Jouluna sain sipsipussin ja käsivoidetta, joita toivoinkin.

Myös kirja on aina hyvä lahja. Jos olisin aloitteleva äiti, ilahtuisin Helmi Kekkosen raikkaasta ja tyylikkäästi kirjoitetusta Olipa kerran äidistä, ja samalla tavalla aito on Astrid Swanin Viimeinen kirjani, jossa kirjailija purkaa kasvukertomustaan ja rintasyöpäkokemuksiaan. Teos ei ole pelkkä muistelma vaan kirjallisesti hyvin kiinnostava ja syvästi vaikuttava.

Emma Puikkosen Lupaus pakottaa ajattelemaan, mitä voi luvata lapselle muuttuvassa maailmassa.

Paras kirjallisuus koskettaa ja tekee kipeää, ja juuri näin Lupaus toimii.

Parhaaseen tottuneen lukutoukkaäidin tiukatkin laatuvaatimukset täyttää Pirkko Saision Epäröintejä, joka avaa romaanikirjailijan työtä kiinnostavasti ja pakottaa ajatukset uusille urille.

Samalle äidille kävisi myös Elizabeth Stroutin upea kirjapari Nimeni on Lucy Barton ja Kaikki on mahdollista, jossa pääsevät ääneen Amerikan köyhän syrjäseudun ihmiset. Stroutin havainnot ovat niin tarkkoja, että hänen tyyliään tekisi mieli jäljitellä - jos osaisi.

Saman kopiointikaipuun herättävät Lucia Berlinin novellit, joita on ilmestynyt kahden kokoelman verran.

En tiedä toista yhtä yllättävää ja hullulla tavalla hauskaa kirjoittajaa, joka osaisi kuvata erikoisiakin kohtaloita yhtä lämpimästi ja ymmärtäen. Sitä paitsi novelleja ehtii lukea kiireinenkin, vaikka vain yhden päivässä.

Sama pätee myös esseisiin, esimerkiksi Minna Maijalan Punaiset kengät kehittelee Minna Canthin ajatuksia nykypäivässä.

Äiti voi myös kaivata Naomi Aldermanin Voiman kaltaista supervetävää lukusukkulaa.

Siinä teinitytöt ympäri maailmaa huomaavat yhtäkkiä voivansa tuottaa kämmenissään sähkövirtaa, jota voi käyttää voimakkaana aseena. Mitä siitä seuraa yhteiskuntarauhalle ja valtasuhteille, on superkiinnostavaa.

Jos äiti on pitänyt HBO:n Big Little Lies -sarjasta, hän rakastaa Tulenarkoja asioita -teosta, jonka on kirjoittanut Celeste Ng. Jos hän tahtoo lukea hiljaisia havaintoja ikääntymisestä ja naisen elämästä, Eeva Kilven Sininen muistikirja sopii hänelle. Risteilymatkoista haaveileva äiti voisi taas pitää Merete Mazzarellan Varovaisesta matkailijasta.

Jos äiti rakastaa elokuvia, Katja Kallion Valkokangastuksia ilahduttaa varmasti – ja Kallio kirjoittaa niin ihanasti, että vaikka hän jutustelisi kaivonkansista, häntä lukisi mielellään.

Minun tilanteeni on huono. Olen taaskin jo lukenut kaiken luettelemani, eli voi olla, että lahjani ei ole kova vaan rapiseva ja vaikea paketoida.

Kirjoittaja on kuusamolainen kirjailija ja opettaja.