Kir­jai­li­jak­si yhä pys­ty­met­säs­tä

Suomessa ei ole kirjailija-akatemiaa, vaan kirjoittajakoulutus on hajallaan eikä kirjailijakoulutusta esimerkiksi Yhdysvaltojen malliin ole. Kirjailijat ovatkin hakeneet koulutuksensa mutkan kautta ja vaivihkaa.

Kissa on nostettu pöydälle. Kirjailija Taija Tuominen haluaa Suomeen kirjailija-akatemian, joka auttaa ylittämään kustannuskynnyksen.
Kissa on nostettu pöydälle. Kirjailija Taija Tuominen haluaa Suomeen kirjailija-akatemian, joka auttaa ylittämään kustannuskynnyksen.

Suomessa ei ole kirjailija-akatemiaa, vaan kirjoittajakoulutus on hajallaan eikä kirjailijakoulutusta esimerkiksi Yhdysvaltojen malliin ole.

Kirjailijat ovatkin hakeneet koulutuksensa mutkan kautta ja vaivihkaa. Silti edelleen elää ajatus, että kirjoittamista ei voi opettaa.

"Koulutusta ei tunnusteta. Jostain syystä ajatus elää sekä julkisuudessa että mestari-kisälli -suhteen kautta kirjailijaksi tulleen vanhemman kirjailijapolven käsityksissä. Ennen puhuttiin, että kirjailijat tulevat pystymetsästä. Nyt uusi pystymetsä on sekava kirjoittajakoulutus", sanoo kirjailija ja Päätalo-instituutin opettaja Taija Tuominen.



Esimerkiksi musiikki-koulutus on vahvaa


Suomessa on vahva musiikkikoulutus opistoineen, konservatorioineen ja akatemioineen.

Ammatillisen koulutuksen traditio löytyy kuvataiteissa, tanssissa, teatterissa, muotoilussa, mutta luetteloon ei kuulu kirjailijakoulutus.

"Jyväskylän kirjoittajakoulutus on loisto juttu, mutta se ei riitä. Kirjoittaminen ja kirjailijuus vaativat oman oikeutuksensa ja talonsa", Taija Tuominen toteaa.

Tuominen tutustui Iowan ja Kolumbian yliopistojen kirjailijataloihin ja huomasi, että Yhdysvaltojen malli on hyvä. Suomessa puhutaan kirjoittajakoulutuksesta, Yhdysvalloissa kirjailijakoulusta.

"Nykyään on paljon kirjoittajia, jotka leijuvat kirjoittajakoulutuksen ja kustantamon välimaastossa, ja he tarvitsevat jonkun auttamaan kustannuskynnyksen yli. Kirjoittamiseen liittyvistä systeemeistä ja verkostoista ei tiedetä. Yhdysvalloissa tekstiä preppaavat kirjailijakoulut täyttävät tätä aukkoa, sellainen tarvitaan myös Suomeen", Tuominen sanoo.



Yliopiston kirjoittajalinja riittävä


"Akateeminen kirjailijoiden opinahjo ei ole tarpeen, koska meillä on Jyväskylän ja Turun yliopistojen kirjoittajalinjat, asia voidaan hoitaa yliopistollisesti. Tieteellisen opetuksen vastapainona voisi olla käytännöllisen kirjoittamisen puoli vaikkapa ammattikorkeakoulussa", sanoo kirjoittamisen lehtori Nora Värre Jyväskylän yliopistosta.

Värre ei puhuisi enää kirjoittajakoulutuksen puutteesta, koska kirjoittajalla on mahdollisuus saada perus-, aine- ja syventäviä opintoja luovassa kirjoittamisessa. Monipuoliselle kirjoittajakoulutukselle tosin olisi tilaa. Värre kuitenkin epäilee, että pelkällä kirjailijan ammatilla ei monikaan voi elättää itseään Suomessa.

Jyväskylässä kirjoittamista opiskelee noin 200 opiskelijaa, joista osa tekee maisterin paperit kirjoittamisen puolelta ja syventäviin opintoihin jatkaa vain muutama.

"Yliopistolla on musiikkitieteen opinnot, ja hakisin samaa kirjoittamisopintoihin. En usko, että kannattaa ottaa viittä huippulahjakasta kirjoittajaa sisälle ja yrittää tehdä heistä romaanikirjailijaa. Se on lyhyen tien koulutus", lehtori Nora Värre sanoo.

Ilmoita asiavirheestä