Piippolalainen kirjailija Pentti Haanpää (1905-1955) askeltaa satavuotisjuhlissaan komeammin kuin kenties koskaan.
Haanpään tuotantoa esitetään huomisesta torstaista lähtien Piippolassa yksitoista päivää kesäteatterin lavalla, Tervakorven suolla ja tanssialustalla. Haapavedellä järjestetään lauantaina kirjallisuusseminaari Haanpään merkityksestä.
Oululainen Haanpää-harrastaja Esko Viirret, 73, on mielissään kirjailijan uudesta tulemisesta. Haanpää lasketaan kuuluvaksi Suomen kirjallisuuden suurnimiin. Samaan porukkaan kuin Aleksis Kivi, F.E. Sillanpää tai Eino Leino. Kotikunta ei enää nyreksi vaan vaalii miehen muistoa.
"Myönnän, että olen erittäin iloinen. Mutta on syytäkin. Haanpäästä löytää aina uusia puolia. Hän on ja pysyy ajankohtaisena kirjailija", Esko Viirret painottaa.
Sisu meni kaulaan ja vierailu jäi tekemättä
Viirret on lukenut Haanpäätä 60 vuotta. Ensimmäisen kerran hän tarttui novellikokoelmaan nimeltä Nykyaikaa ollessaan 13-vuotias pyhäjokinen koulupoika.
Jotkut olivat lukeneet 1942 ilmestyneen jatkosodasta kertovan kirjan repaleiseksi ennen Eskoa.
"Luin sen pikkupojan maailmankuvalla, kenties pinnallisesti, mutta siitä lähtien olen Pentin tekstistä tykännyt. Luen hänen teoksiaan jatkuvasti ja ihailen tyyliään."
Viirret oli nuorukaisena 1950-luvulla aikeissa mennä tapaamaan idoliaan Piippolaan. Hän oli varannut tuliaisiksi laukkuunsa kuuluisaa vedenväristä eli viinaa, mutta lopulta vierailusta ei tullut mitään.
"Minulta meni sisu kaulaan. En uskaltanut mennä", Viirret naurahtaa.
Kirjoituskokoelma
on oma panos juhlaan
Haanpään kuolema syyskuussa 1955 järkytti Esko Viirretiä suuresti. Hän istui Antellin kahvilassa Oulun Kirkkokadulla, kun silmien eteen osui Kalevan otsikko Haanpään hukkumisesta Pyhännän Lamujärveen.
"Olin purskahtaa itkuun, idolin kuolema koski niin syvältä."
Viirret julkaisee tänään keskiviikkona kirjoituskokoelman Haanpään siivellä, johon hän on koonnut maestrosta ja tämän elämästä laatimansa esseet.
Viirret sanoo, että hän tahtoi antaa kirjallaan panoksensa Haanpään juhlavuodelle.
"Ryhdyin kirjoittamaan Haanpäästä eri lehtiin kymmenen vuotta sitten. Korostan, että en ole tutkija vaan tuntija ja harrastaja. Lähestyn Penttiä siltä kulmalta."