Helsinki Kirjailija Pekka Lounela kuoli maanantaina vakavaan sairauteen. Hän oli syntynyt vuonna 1932 Helsingissä.
Osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Pekka Lounela asui Turussa, mutta hän palasi Helsinkiin opiskelemaan estetiikkaa, taidehistoriaa, kirjallisuutta ja filosofiaa. Lounela teki opintomatkoja Euroopan lisäksi Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.
Hän aloitti uransa Ylioppilaslehden teatterikriitikkona. Kirjailijan esikoisteos, runokokoelma Epätieto ilmestyi vuonna 1954. Sen jälkeen hän on kirjoittanut muun muassa pakinoita, draamaa, matkakirjoja, pienoisromaaneja ja näytelmiä.
Pakinoitsijana Lounelan nimimerkki oli Kala ja osa tuotannosta on julkaistu kirjoina Kiltit tantit (Gummerus) 1959, Iloinen nuori mies (Tammi) 1961 ja Kaikki osaavat aakkoset (Tammi) 1978.
Lounela on työskennellyt muun muassa Parnasson toimitussihteerinä 1955-57, Yleisradion teatteriosaston dramaturgina 1957-63 ja päällikkönä 1965-73, Eino Leino Seuran puheenjohtajana 1965-71, valtion näyttämötaidetoimikunnan johtajana 1968-73 ja Suomen näytelmäkirjailijain liiton puheenjohtajana 1969-74.
Kirjailijaan laajaan kirjalliseen tuotantoon lukeutuvat muun muassa runoteokset Jos kielin voisi kertoa 1960, Asiaa 1964, Helsinki 1967, Vastarannan mietekirja 1978, Niin sanottu 1990, pamfletit Ollaan sitten suomalaisia 1959 ja Ollaan sitten eurooppalaisia 1995, matkateos Idän kääntöpiiri 1962, kronikka Rautainen nuoruus 1976 ja dokumenttiromaani Kahden naisen sota yhdessä Matti Kassilan kanssa 1987.
Hänen näytelmiään ovat muun muassa Mies joka ampui kissan, Ku ite-Romppanen Ruohtiin läksi ja perreensäkin vei, Ken talonsa jättää, Botkyrkan siirtolaisooppera/folkopera Botkyrka, Tarina sängynlaidalta, Paljain jaloin ja Mäntsälän muistot.
Lisäksi hän on kirjoittanut tv-näytelmiä, näytelmäkäännöksiä ja radiokuunnelmia.
Lounela on palkittu valtion näytelmäpalkinnolla 1970, 15-vuotisella taiteilija-apurahalla 1982 ja taiteilijaeläkkeellä 1996.