Mieheni erehtyi kerran ehdottamaan, että aikuiset eivät ostaisi toisilleen joululahjoja. Pah. Jo kansantalouden ja kotimaisen kustannustoiminnan tähden on syytä marssia kirjakauppaan. Teen tämän helpoksi. Leikkaa tämä lista mukaasi.
Sivumääräisesti rahoilleen saa parhaan vastineen Hanya Yanagiharan Pienellä elämällä tai Paul Austerin 4321:llä, joissa on yhteensä 2078 sivua ja jotka kertovat suuria tarinoita rakkauden voimasta ja voimattomuudesta sekä elämän kulkuja muuttavista pienistä valinnoista ja sattumista. Kotimaisten paksukaisten ystävä voi nauttia Anni Kytömäen Kivitaskun 645 sivusta, jotka kertovat ihmisyydestä ja sen eri puolista ennennäkemättömällä voimalla.
Tiiviimmän kerronnan ystävä voisi saada lahjaksi Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -teoksen. Se kysyy, mihin rakastumme, kun rakastumme, ja on ilmavuudessaan häkellyttävä ja rujoudessaan käsittämättömän kaunis. Tiheää kerrontaa on myös Katriina Ranteen Ennen kuin valo putoaa -kirjassa, joka yhdistää runollisuuden ja fysiikan. En olisi uskonut, että sellainen on mahdollista, mutta sanataide ylittää kaikki rajat.
Suomen historiasta kiinnostunut sukulainen voisi ilahtua Heidi Köngäksen Sandrasta. Siinä liikutaan enimmäkseen sisällissodan ajassa, johon sijoittuu myös Anneli Kannon Lahtarit. Katja Kallion Yön kantajakin kertoo menneistä ajoista Seilin saarelle tuomitun Amandan silmin, ja asioita katsotaan kuumailmapallostakin käsin. Kiehtova kohtalo, hieno kirja.
Supertyylikäs esikoiskirja on Ben Kallandin Vie minut kotiin, joka sopii hyvin musiikkia tuntevallekin lahjansaajalle, ja parhaat novellit lyhyemmän muodon ystäville ovat Olavi Koistisen Mies joka laski miljardiin ja Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia.
Hän, joka on valmis katsomaan ihmisen hirveyttä silmästä silmään, saa nobelisti Svetlana Aleksijevitsin Sodalla ei ole naisen kasvoja -teoksen, ja hän, jolle haluan antaa kaikkein parasta, saa Satu Taskisen Lapset.
Hänelle, joka vetäisee treenitrikoot jalkaansa seuraavan kerran tammikuussa, suosittelen Joni Jaakkolan Väkevää elämää, jonka asenne on armollinen (vähän on parempi kuin ei mitään) mutta sopivasti piiskaava (eihän kukaan kyseenalaista terveyden takia tehtävää päivittäistä hammaspesuakaan, voisiko liikuntaan suhtautua samoin?).
Niin ja rakas joulupukki. Olen lukenut yhtä lukuun ottamatta kaikki listani kirjat, mutta kahta olen säästellyt ihan tätä varten: toivoisin Marianne Kurton Tristaniaa ja Miljoonasateen Heikki Salon elämäkertaa. Eristyneen saaren kuvaus ja kaunis kieli kiinnostavat yhtä paljon kuin sanoittajalegendan elämä. Ja kyllä, olen ollut tosi kiltti.
Kirjoittaja on kuusamolainen opettaja ja kirjailija.