Audiovisuaalinen aineisto ja tietotekniikan hyöky eivät ole haudanneet perinteistä kirjaa museotavaroiden joukkoon. Kirja kuluu yhä ihmisten käsissä. Kemissä kirjastokulttuuri on 125 vuotta vanha ja tapa on säilynyt vahvana; lainaustilastoissa teollisuuskaupunki on kymmenen parhaan kaupungin joukossa.
"Meiltä tullaan edelleen hakemaan kirjoja. Suurin osa toiminnasta on kirjojen lainaamista", Kemin kirjastotoimenjohtaja Hilkka Heikkinen sanoo.
Eläkkeellä oleva kirjastoalan ammattilainen Annikki Kotaniemi myöntää tietotekniikan edut, tämä moderni työkalu kun on välttämätön informaatiotulvan hallitsemiseksi. "Mutta onneksi kirja on pysynyt olemukseltaan samana. Kirja on uskollinen ystävä", hän huomauttaa.
Kaupunginkirjasto juhlisti keskiviikkona pienellä juhlahetkellä 125-vuotista taivaltaan, muisteli menneitä ja tähyili tulevaisuuteen. Alusta alkaen kirjasto on ollut kaikkien kemiläisten yhteinen olohuone. Lainaajia tuli heti kaikista säädyistä.
"Kirjat eivät olleet vain herrasväen harrastus", Heikkinen kertoo. Kirjaston ensimmäinen kirja ei ole tiedossa, tanssiaisten tanssiaisten tuotolla kirjallisuutta ostettiin kerralla iso nippu. Kaupungissa oli tuolloin, vuonna 1879, vain 350 asukasta. Niinpä lähes 700 lainaa 11 kuukauden aikana merkitsi melkoista todistetta kirjaston tarpeellisuudesta.
Siitä pitäen kemiläiset ovat olleet ahkeria kirjastonkäyttäjiä. Takavuosina Kemi komeili lainatilastojen kärjessä, nyt se kaupungeista sijalla 10. Heikkisen mukaan suunta on viime vuosina ollut taas ylöspäin.
Leipäauto kuskaa,
jos itseltä ei löydy
Kemissä kirjaston aineiston hankintamäärärahatkin ovat olleet perinteisesti hyvät, mutta kaupungin ankean taloustilanteen vuoksi niitäkin on viime vuosina höylätty. Näyttää siltä, että ensi vuonna hankintoja tehdään seitsemisen prosenttia pienemmällä potilla kuin tänä vuonna.
Lappilaisten kirjastojen yhteistyö takaa kuitenkin sen, että kirja löytää lainaajansa ennen pitkää.
Pitkiä peninkulmia läänissä kulkeva leipäauto kuskaa myös kirjalaatikoita, joten kemiläinen lainaaja saattaa saada käsiinsä vaikkapa Utsjoen kirjaston kirjan.
Menneet lamavuodet ovat kutistaneet kirjastoverkon pääkirjastoon, yhteen lähikirjastoon ja kirjastoautoon. Muualla on joskus ihmetelty, miten maantieteellisesti nyrkinkokoisessa kaupungissa on myös kirjastoauto, mutta sivukirjaston lakkauttaminen on tehnyt autokirjastosta kullan arvoisen. "Se on osoittautunut hyvin tarpeelliseksi", Heikkinen korostaa.
Annikki Kotaniemi näkisi mielellään, että kirjastojen aukioloaikoja lisättäisiin kulttuurisena vastaiskuna kaupallisuudelle. "Saisimme maailmanlaajuista kummastusta ja kunniaa, jos kirjastot olisivat auki läpi vuorokauden."
Kemissä ei kuitenkaan ole luvassa pidempiä aukioloaikoja, sillä nykyistenkin aikojen säilyttämisessä on kova työ. Kesäaikatauluista on jouduttu nipistämään tunti henkilökuntapulan vuoksi.
"Jos henkilökuntaa joudutaan supistamaan, sillä on suora vaikutus aukioloaikoihin", kirjastontoimenjohtaja Hilkka Heikkinen toteaa.