Kirja ja uusi levy si­ne­töi­vät is­kel­mä­kon­ka­rin uran – Ju­ha­mat­ti on hur­man­nut ylei­sö­jä her­kil­lä kään­nös­kap­pa­leil­la jo yli 40 vuoden ajan

Juhlakiertueelle lähtevä laulaja on julkaissut juuri Elämä on hyvä -nimisen pitkäsoiton, jota on siivittänyt tuore Juha Mäntylän kirjoittama elämäkerta.

Juhamatti – oikealta nimeltään Jussi Mäkelä – on ehtinyt viisikymmenvuotisen laulajan uransa aikana tulkita suomeksi niin slaavilaista diskopoppia kuin herkästi väräjäviä rakkauslauluja.
Juhamatti – oikealta nimeltään Jussi Mäkelä – on ehtinyt viisikymmenvuotisen laulajan uransa aikana tulkita suomeksi niin slaavilaista diskopoppia kuin herkästi väräjäviä rakkauslauluja.
Kuva: Arto Kiuru

Kymmeniä koskettavia käännösiskelmiä suomeksi tulkinnut Juhamatti – oikealta nimeltään Jussi Mäkelä – puhkuu tarmoa, kun tapaan hänet Lapuan rautatieasemalla aurinkoisena maaliskuun aamuna.

Juhlakiertueelle lähtevä laulaja on julkaissut juuri Elämä on hyvä -nimisen pitkäsoiton, jota on siivittänyt tuore Juha Mäntylän kirjoittama elämäkerta.

– Uuden levyn teko ja elämäkertakirjan kokoaminen yhtä aikaa söi voimia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, niistä tuli yhdessä hieno päätös uralle, puoli vuosisataa suomalaisia viihdyttänyt laulaja pohtii.

Laulaja kertoo, että hinku päästä eteenpäin laulajana oli kova jo teinivuosina. Kesäisin hän lauloi vinttihuoneessa usein avoimen ikkunan ääressä vain toivoakseen, että joku jossain kuulisi hänen lauluaan.

– Lupasin äidilleni, joka oli kukkakauppias, että vielä joku päivä vien hänelle levyn, jolla itse laulan.

Mäkelä kävi uransa alussa koelaulussa niin Jaakko Salon kuin Toivo Kärjenkin luona, mutta koelaulut eivät kuitenkaan tuoneet levytyssopimusta.

Julkisuuteen laulaja pongahti 1975 Iskelmähaavi-kilpailussa, johon osallistuivat myös oululaiset Jukka Tuovila ja Jamppa Tuominen, sekä myöhemmin Liljankukka-balladin diskoversion levyttänyt Päivi Kautto-Niemi.

Ensimmäinen pitkäsoitto Fanny Fanny ilmestyi 1977.

Kymmeniä käännösiskelmiä levyttänyt Mäkelä on ollut jo 1970-luvun lopusta saakka tunnelmallisen kotimaisen popiskelmän tulkki.

– Kärki ehdottikin kerran koelaulussa, että tyylini voisi olla persoonallisempi, jos esittäisin alkujaan naisten laulamia kappaleita, hän kertoo.

Mäkelä tuli tutuksi kuitenkin etenkin espanjalaishurmuri Julio Iglesiaksen hittien suomenkielisten versioiden esittäjänä.

Kokemusta keikkailusta Mäkelä sai seinäjokisen Ville Laurilan bändin solistina 1969. Hän muistelee, kuinka yhtye lähti Lappiin ylettyvälle kaksi viikkoa kestäneelle Pohjois-Suomen kiertueelle jouluaattoaamuna peräkärryllisellä Toyota Crown -henkilöautolla.

– Etelä-Pohjanmaalla riitti myös 1970-luvulla Lehtimäen Mäkihallin kaltaisia pieniä tanssilavoja, joita kiertää, hän muistaa.

Lehtimäen pitäjässä Etelä-Pohjanmaalla varttunut nuori mies voitti vuosina 1969–1971 kolme kertaa Nuoren keskustan liiton laulukilpailun. Hänen esikuviaan olivat Tom Jones, Engelbert Humberdinck, Markku Aro sekä ylitorniolaistaustainen iskelmälaulaja Markus.

– Uriah Heepin July Morning sekä The Holliesin He ain’t Heavy He is My Brother, jonka myöhemmin suomenkielisenä levytin, jäivät myös yksittäisinä kappaleina mieleen, hän kertoo.

Ensimmäisen keikkansa Mäkelä teki juhannuksena 1969 Aulavalla tanssilavan pihaan kyhätyssä lautatornissa.

Mäkelän uran huippukausi osui 1980-luvun loppuun. Hän puski parhaimmillaan yli kaksisataa keikkaa vuodessa.

– Hotelli Vaakunassa Oulussa esiinnyin kerran kuukauden putkeen, hän muistelee.

Yksi Mäkelän väkeviä tulkintoja on Raul Reimanin sanoittama Volga. Kappale oli käännös saksalaisen Dschingis Khan -lauluyhtyeen Euroviisuissa 1979 esittämästä diskohitistä Moskau.

– Volga oli aika erikoinen valinta levytettäväksi, koska olin levyttänyt sitä ennen suurelta osin herkkiä rakkauslauluja, hän pohtii.

Mutta mitä Mäkelän äiti tuumasi poikansa Fanny Fanny -esikoispitkäsoitosta?

– Äiti ei levyyn reagoinut, mutta isä, joka oli Vaasa-lehden toimittaja, painotti että kun kerran olin päässyt levylaulajaksi, kannattaa minun muistaa olla työssäni mahdollisimman nöyrä, hän muistelee.

Nöyryys ei ole tarkoittanut kuitenkaan vaatimattomuutta. Mäkelän 1980-luvun lopun levyillä kuultiin niin jousia kuin patarumpuakin. Jouset tekevät paluun myös uuden levyn nimikappaleessa, jota kuunnellessaan laulaja herkistyy.

– Olen ihan tällainen tavallinen tyyppi enkä pröystäilijä, minulle riittää se että olen saanut tehdä musiikkia, joka on kantanut näinkin pitkälle, hän kiittää.