Kirja aukeaa va­lo­ku­va­mat­kak­si

Toisen kerran sitten vuoden 2003 julkistetaan keskiviikkona 8.6. nuorten valokuvaajien kilvan tulos. Palkintona on tekijän oman valokuvakirjan julkaisu.

Lopputyön aukeama. 149-sivuisen Jouluksi kotiin -kirjan materiaali on yksi tänään keskiviikkona ratkeavan Libris-palkinnon saajaehdokas.
Lopputyön aukeama. 149-sivuisen Jouluksi kotiin -kirjan materiaali on yksi tänään keskiviikkona ratkeavan Libris-palkinnon saajaehdokas.
Kuva: Heikki Sarviaho

Toisen kerran sitten vuoden 2003 julkistetaan keskiviikkona 8.6. nuorten valokuvaajien kilvan tulos. Palkintona on tekijän oman valokuvakirjan julkaisu.

Finalisteihin kuuluu Heidi Risto.

Heidi Riston koti ja juuret ovat Oulussa.

Vajaa kolme viikkoa sitten suomenkielinen, vuoden 1999 ylioppilas valmistui Uusikaarlepyyn ruotsinkielisestä ammattikorkeakoulusta valokuvaajaksi. Viime syksy vei työharjoitteluun Saksaan.

"Tarkoitukseni oli tehdä lopputyö sieltä, mutta tuli kova koti-ikävä. En halunnutkaan jäädä. Päätin kuitenkin, etten anna periksi ja kuvaan työn ulkomailla. Syntyi idea, että dokumentoisin matkan kotiin kaupunkien läpi, joissa en ole ikinä ollut."

Syntyi lopputyöksi itseformuloitu ja printattu Jouluksi kotiin -kirja, joka on sadan valokuvan ja päiväkirjamerkinnöistä mukaan liitetyn tekstin yhdelmä.



Viiden viikon matka


Saksasta Sarajevoon, Sarajevosta Zagrebiin, Ljubljanaan, Budapestiin, Bratislavaan, Krakovaan, Vilnaan, Riikaan ja Riikasta kotiin...

"Matkustin viisi viikkoa. Lopputuloksena on kaksi tarinaa. Kerron kuvilla yhden tarinan ja tekstillä toisen. Millaista on matkusta yksin, mitä kaikkea voi matkalla oppia."

Millaista se on, matkustaa yksin?

"Kun on yksin paikassa, missä et ole ikinä ollut aikaisemmin, olet tosi vapaa kaikesta. Voit olla ihan mitä tahdot. Ennen kaikkea pystyy olemaan oma itsensä ja huomaa, mikä se oma itsensä oikeasti on, kun ei ole oman kulttuurin ja lähiympäristön syöttämiä vaikutteita."

Jouluksi kotiin -kirjan sivuilta lehteytyy vastaan, että matkalla oppii asioita, joita mikään koulu ei voi opettaa.

Värillisten kuviensa yleistä tunnelmaa Heidi Risto luonnehtii yksin olemiseksi: "Silloinkin kun olen kuvannut ihmisiä, mielestäni niistä näkee, etteivät he ole minulle läheisiä tai että tunnelma on haikean sävyinen."

"Kuvista saamani palaute on ollut tosi positiivista. Mutta tekstien osalta olisi kyllä ollut tarpeen saada apua ja ohjausta."



Arjen kauneutta


Heidi Ristoa kiinnostaa journalismi ja lempivälinekin on olemassa: sanomalehti, perinteinen, paperinen.

"Olen seurannut sanomalehtiä pienen ikäni. Lehtikuvaus on haastavaa, kuvattavanahan on ihmisten arki, joka loppujen lopuksi on jokaisella aika tylsää. On löydettävä mielenkiintoinen lähestymiskulma."

Juuri nyt Heidi Risto viettää lomaa.

Miksi kiinnostuit valokuvasta, paikalleen jähmettyneestä nopeasti liikkuvana aikana?

"En edes muista, mistä valokuvakiinnostukseni on alkanut. On vain paljon mielenkiintoisempaa saada tiivistettyä yhteen kuvaan joku asia kuin käyttää siihen monta minuuttia esimerkiksi videolla."

Ilmoita asiavirheestä