Hallitus on tuomassa viikolla 47 esityksensä keventää alle 20 työntekijää työllistävien yritysten oikeutta irtisanoa työntekijä tämän yksilöllisistä syistä. Vaikka hallitus ei ole vielä antanut edes esitystään lakimuutoksesta, asiaa on puitu mitä mielenkiintoisin sanakääntein.
Saanen tuoda keskusteluun mukaan ulkopuolisen havaintoihin perustuvan näkökannan, joka perustuu kokemuksiin erisuuruisten työnantajien työ- ja virkasuhdeoikeudellisia asioita hoitaessani.
Ensimmäinen huoleni kohdistuu tuomioistuinten ratkaisukäytäntöön eli käytännössä tuomioistuinten tuomareihin, jotka aikanaan joutuvat tulkitsemaan mahdollisen uuden lain säännöksiä.
Nimittäin, jo nyt voimassa oleva lainsäädäntö on suhteellisen haastavaa tuomareiden näkökulmasta. Kun jo nyt ratkaisukäytännön ennustaminen nimenomaan yksilöperusteisissa irtisanomisissa on miltei mahdotonta, mitä se tuleekaan olemaan jatkossa?
Tätä kannanottoa ei ole nähtävä minkäänlaisena epäluottamuslauseena tuomareita kohtaan, päinvastoin, arvostan heitä suuresti ja sattuupa heitä olemaan erittäin hyvinä ystävinänikin: tiedän, miten vaikeassa asemassa he jo nykylainsäädännön puitteissa ovat, kun jokainen tapaus on omanlaisensa ja jokaiseen tapaukseen liittyy omat erityispiirteensä.
Tähän nähden näenkin kannatettavana, että esimerkiksi käräjäoikeuksia yhdistetään, mikä mahdollistaa sen, että myös työoikeudellisten riitojen ratkaisemiseen löytyy kaikista käräjäoikeuksista osaavaa tuomarikuntaa. Se on kaikkien osapuolten etu.
Toinen huoleni näkyy otsikosta. Näen hyvinkin konkreettisena riskinä, että jos alle 20 työntekijää työllistävien yritysten irtisanomiskynnystä kevennetään, 20 työntekijää tai sitä enemmän työllistävien yritysten irtisanomiskynnys de facto, tosiasiassa kiristyy. Tämä arvioni perustuu siihen, että jatkossa tuomari joutuisi ratkaisua tehdessään tekemään ”mielikuvaharjoituksen” siitä, miten asiaa tulisi arvioida, jos vastaajana oikeudenkäynnissä olisikin pienen yrityksen sijasta suuri yritys – tai päinvastoin.
Ymmärrän hyvin hallituksen ajatuksen ja tavoitteen siitä, että lakimuutoksella pyritään helpottamaan työllistämistä. Toisaalta ymmärrän myös palkansaajaliikkeen esittämät huolet. Ja sanansa on sanottavana vielä perustuslakivaliokunnallakin, vaikka eräissä Euroopan maissa samansuuntainen lainsäädäntö on nähty mahdolliseksi.
Saan lähes päivittäin yhteydenottoja eri puolelta Suomea yrittäjiltä liittyen työsuhdeasioihin. Voin vakuuttaa, että yhteydenotot eivät ole liittyneet siihen, miten yrittäjä pääsisi ”helposti” jostakin työntekijästään eroon.
Päinvastoin, olen saanut lukuisia yhteydenottoja, joista paljastuu se, että yrittäjä on kaikin käytettävissä olevin keinoin yrittänyt pitää työsuhteet voimassa joko tahtomatta, uskaltamatta tai osaamatta puuttua työntekijöiden työsuhteisiin aiemmin, ja kiristänyt omaa vyötään, joissakin tapauksissa valitettavasti niin pitkälle ja niin kauan, että koko yritys on kaatunut.
Suuri osa yhteydenotoista on koskenut ensimmäisen tai uuden työntekijän palkkaamista, ja siihen, uskaltaako yrittäjä ottaa tämän askeleen. Kokemuksesta voin sanoa, että valitettavasti moni yrittäjä on tässä vaiheessa ottanut askeleen taaksepäin ja vain sen vuoksi, että hän pelkää mahdollisia riitoja, jos joutuu myöhemmin irtisanomaan työntekijän. Näin ei kai pitäisi olla?
Keijo Putkonen
varatuomari, KPMG
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.