Levottomuudet Kirgisian ja Uzbekistanin rajalla sen kuin lisääntyvät. Arviolta satojatuhansia uzbekkeja on joutunut pakenemaan kodeistaan ja kuolleiden määrä oli BBC:n uutisraporttien mukaan noussut 170:een tiistaina iltapäivällä.
YK:n ihmisoikeusvaltuutetun mukaan on viitteitä suoranaisesta etnisestä vainoamisesta. Uzbekkityttöjä on raiskattu. Tappamisessa ei ole säästetty lapsiakaan. Vauhtiin on päässyt sen mittaluokan julmuus, että sen pysäyttäminen on kansainvälisen yhteisön tehtävä.
Suomen ulkoministeri Alexander Stubb ehdotti maanantaina Luxemburgissa, että Kirgisiaan lähetettäisiin EU:n nopean toiminnan siviilijoukkoja rauhoittamaan tilannetta. Kyse ei olisi sotilasoperaatiosta.
Ajatus on hyvä ja se pitäisi toteuttaa empimättä. Kriisi on hyvää vauhtia lähtemässä täysin hallinnasta. Mitä nopeammin siihen puututaan, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet säästää satoja, kenties tuhansia ihmishenkiä.
Bryssel on joutunut viime aikoina keskittämään kaiken tarmonsa talouskysymyksiin. Siksi kirgiisien ja uzbekkien väliset jännitteet pääsivät kytemään kaikessa rauhassa.
Kirgisian presidentti Kurmanbek Bakijev syöstiin vallasta jo 7. huhtikuuta. Häntä maan eteläosissa tukeneet kirgiisit järjestyivät vastarintaan ja aloittivat väkivaltaisuudet alueella asuneita, uutta hallintoa tukevia uzbekkeja vastaan.
On vaikea ymmärtää, ettei EU-johtajille syntynyt tapahtumien vakavuudesta riittävää kuvaa jo paljon aikaisemmin. Jos EU aikoo oikeasti joskus olla ulkopoliittinen suurvalta, sen diplomaattisen toimintakyvyn on kohennuttava huimasti. EU:n roolina ei voi aina olla vain tuhojen korjaaminen.