Kirgisia on kaukana Suomesta ja siitä tiedetään vähän. Keski-Aasian pikkuvaltio on ainakin yhdessä asiassa ainoa laatuaan koko maailmassa: vain siellä sekä Venäjällä että Yhdysvalloilla on oma sotilastukikohtansa. Tämä lisää Kirgisian painoarvoa yleensä ja erityisesti nyt kun se on ajautunut kaaokseen.
Juuri näyttävän ydinasesopimuksen allekirjoittaneet Venäjä ja Yhdysvallat ovat vakuutelleet, ettei Kirgisian presidentin syrjäytyksessä olisi kysymys niiden kirgisialaisten edusmiesten käymästä valtataistelusta. Tämä on ainakin vissiin mittaan hurskastelua, koska molemmilla on Kirgisiassa omat ja ristiin käyvät intressit ja omat suosikkinsa.
Venäjä käytännössä tunnusti väriä olemalla yhteydessä uuteen väliaikaishallitukseen ja sen keulahahmoon Roza Otunbajevaan. Venäjä myös lähetti lisäjoukkoja Kirgisiassa olevaan sotilastukikohtaansa. Venäjän välit vallasta syöstyyn presidenttiin Kurmanbek Bakijeviin olivat jo pidempään kireällä. Venäjä nosti Kirgisialle toimittamansa energian hintaa, mikä on mainittu yhdeksi syyksi katumielenosoituksille. Lisäksi Venäjän valtiojohtoiset tiedotusvälineet, joita seurataan Kirgiassa laajalti, ovat käyneet tiedotussotaa Bakijevia vastaan. Kirgisia on ollut perinteisesti Neuvostoliitto/Venäjän takapihaa, jolla Yhdysvallat on epämieluisa kuokkavieras.
Tiedotussodalle on vissi perusta. Bakijev nousi valtaan vuoden 2005 tulppaanivallankumouksessa, jolloin hänen edeltäjänsä Askar Akajev syrjäytettiin vilpillisten parlamenttivaalien jälkeen. Bakijevkin sortui Keski-Aasian helmasyntiin eli korruptioon, sukulaisten suosintaan ja omaisuuden kahmintaan.
Bakijevin hallinto uhkasi sulkea Yhdysvaltain tukikohdan, jota supervalta käyttää Afganistanin ISAF-operaation huoltopisteenä. Yhdysvallat sai pitää tukikohtansa, kun presidentti Barack Obaman hallinto suostui maksamaan lisäkorvauksia. Venäjän yllättäneen sopimuksen ilmeisenä lisähintana Yhdysvallat on katsonut Bakijevin hallinnon ihmisoikeusrikkomuksia läpi sormien. Otunbajevan väliaikaishallinto on ilmoittanut, ettei Yhdysvaltain tukikohta ole välittömässä vaaravyöhykkeessä, mutta että uudet vallanpitäjät palaavat asiaan.
Supervaltapolitikoinnin ohella pelissä on naapureistaan poiketen luonnonvaroiltaan köyhän Kirgisian tulevaisuus. Kun Neuvostoliitto hajosi, Akajevin johtamaa Kirgisiaa kutsuttiin jopa Keski-Aasian demokratian saareksi. Lupaava kehitys lopahti, ja Kirgisia on kulkenut siitä lähtien ojasta allikkoon. Olisi iloinen yllätys, jos näin ei jatkuisi.
paakirjoitus@kaleva.fi