Pääkirjoitus

Kireys hel­lit­ti Korean nie­mi­maal­la

Vajaan 50 miljoonan asukkaan Etelä-Korea ja 20 miljoonan asukkaan Pohjois-Korea ovat olleet virallisesti sotatilassa kohta kuusi vuosikymmentä.

Vajaan 50 miljoonan asukkaan Etelä-Korea ja 20 miljoonan asukkaan Pohjois-Korea ovat olleet virallisesti sotatilassa kohta kuusi vuosikymmentä. Vaikka aseiden käyttö naapurien välillä on vuoden 1953 jälkeen jäänyt yksittäisiin välikohtauksiin, maiden välinen aselepolinja lienee yhä maailman jännittynein raja.

Tätä kireyttä saapui tiistaina pohjoiseen lievittämään Etelä-Korean presidentti Roh Moo-hyun. Vaikka pohjoiskorealaiset ovat oppineet osoittamaan suunnatonta innostusta myös käskystä, naapurivaltion päämiehen vierailu näytti herättävän aitoa riemua lähes ilmatiiviiksi umpioidun kommunistivaltion kansalaisissa.

Edellinen ja samalla ensimmäinen Koreiden johtajien tapaaminen nähtiin vuonna 2000. Vierailu arvioitiin maailmanpoliittisestikin niin merkittäväksi, että Etelä-Korean tuolloinen presidentti Kim Dae-jung sai "päivänpaistepolitiikastaan" Nobelin rauhanpalkinnon. Kovin merkittäviä seurauksia vierailusta ei kuitenkaan jäänyt elämään.

Jotkut sodassa eroon joutuneet perheenjäsenet ovat päässeet tapaamaan toisiaan ja maiden rajan tuntumaan Pohjois-Korean puolelle on rakennettu yhteinen Kaesongin erityistalousalue. Sen sijaan suoria rautatieyhteyksiä ei maiden välillä edelleenkään ole, puhumattakaan posti- tai puhelinyhteyksistä.

Odotukset vierailun tuloksista eivät olleet järin korkeita. Sen aikana kuultiin kuitenkin kaksikin merkittävää myönteistä uutista. Ensiksi kerrottiin, että kuuden osapuolen neuvottelut Pohjois-Korean ydinohjelman purkamisesta on saatu valmiiksi, ja itse purkutyön pitäisi olla ohi tämän vuoden loppuun mennessä.

Toinen odottamaton tieto oli maiden allekirjoittama yhteinen rauhanjulistus. Se ei ole vielä rauhansopimus, mutta askel sen suuntaan. Seuraavaksi Koreoiden johtajat aikovat pyrkiä neuvotteluihin rauhansopimuksesta Kiinan ja Yhdysvaltain kanssa, nämä maat kun olivat myös Korean sodan osapuolia.

Pysyvä rauhansopimus onkin paljon realistisempi tavoite kuin maiden jälleenyhdistyminen. Nopeaa yhdistymistä on mahdotonta ajatella: Etelä-Korea on nopeasti vaurastunut teollisuusmaa mutta Pohjois-Korea rutiköyhä stalinistinen ulkomuseo, joka ei viime vuosina ole pystynyt takaamaan kansalaisilleen edes riittävästi ruokaa. Koreoiden yhdistyminen olisi monin kerroin vaikeampaa kuin Saksojen yhdistäminen viime vuosikymmenellä. Pohjoisnaapurin kommunistidiktatuurin äkkinäinen luhistuminen olisi Etelä-Korealle suoranainen painajainen.

paakirjoitus@kaleva.fi