1 minuutti, 40 sekuntia ja 34 sadasosaa. Niin nopeasti Mikko Kolehmainen meloi itsensä tuntemattomuudesta suomalaisten sydämiin Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992.
Kultamitalimelonta löytyy YouTube-verkkosivustolta Voitto Liukkosen alkuperäisselostuksella ryyditettynä. Maallikon huomio kiinnittyy Kolehmaisen hurmokselliseen loppukiriin, joka todellisuudessa oli kaikkea muuta kuin loppukiri.
"Melonnassa ei ole juuri vaihteita valittavaksi - eikä varsinkaan loppukiriä. 500 metrillä meloja taistelee startin jälkeen vain vauhdin loppumista vastaan", Kolehmainen hymähtää.
Olympiavoittaja vertaa 500 metrin melontaa 400 metrin juoksuun. Kyseessä on matka inhimillisen sietokyvyn äärirajoille. Kolehmainen itse puhuu tapahtumaketjusta, jossa kaikki tapahtuu kuin usvassa.
"Ja kisan jälkeen joka paikka huutaa hoosiannaa."
Barcelonan finaalissa mikkeliläinen ei sivuille vilkuillut. Maalissa Kolehmainen tiesi voittaneensa vähintään hopean ja tivasi virallisia tuloksia.
"Vuotta aiemmin esiolympialaisissa epävirallisten tulosten kolmas sija vaihtui lopulta neljänneksi. Pelotti, että voisi käydä samalla tavalla."
Yhteinen mitali velipojan kanssa
YouTube-pätkään on tallentunut herkkä hetki, jonka merkitys avautuu vain harvalle. Rantaan päästyään Kolehmainen halasi pikkuveljeään Ollia.
"Se oli minun ja velipojan yhteinen mitali", Kolehmainen alleviivaa.
Veljekset meloivat samassa kajakkikaksikossa Soulin (1988) ja Barcelonan kisoissa. Mikko tietää, ettei pikkuveljen elämä olympiavoittajan varjossa ollut aina helppoa. Olli, olympiatason huippu-urheilija, jäi ihmisten mieleen "huonompana Kolehmaisena".
Ennen Barcelonan kisoja veljekset harjoittelivat kolmena talvena Kaliforniassa. Ratkaisu oli kultaunelman toteutumisen kannalta keskeinen, sillä maailman huippumelojat leireilivät Newport Beachissa.
"On aina pyrittävä harjoittelemaan kovimpaan mahdolliseen seuraan. Vasta se kehittää."
Vuodet vierivät, mutta Kolehmaisen vanha neuvo pätee yhä.
Torakat kavereina Yhdysvalloissa
Torinon talviolympialaisissa (2006) nousi myrsky suomalaishiihtäjien majoitusjärjestelyistä. Ennen kuin hiihtäjät seuraavan kerran napisevat kohtelustaan, kannattaa tutustua Mikko Kolehmaisen tarinaan.
Olympiavoittajaksi voi nousta, vaikka majapaikka ei olisikaan viiden tähden luksushotelli.
"Kalifornian-leireillä asuimme mörskässä, joka vilisi torakoita. Paikan olisi melkein saanut pommilla räjäyttää. Mutta kun oli tottunut pieneen ja vaatimattomaan, ei osannut liikoja vaatia", Kolehmainen kuittaa.
Torakoiden kanssa pärjäsi, kun muisti päämäärän ja pankkitilin vaatimattoman saldon.
"Tärkeintä oli, että sain harjoitella hyvissä oloissa huippujen kanssa. Majapaikka oli vain nukkumista ja ruuanlaittoa varten."
Kolehmaiset viettivät Kaliforniassa kuusi talvea. Leirijakso kesti aina seitsemän kuukautta.
"Kun lähdimme ensimmäiselle etelän harjoitusleirille, piti pankista hakea lainaa", Mikko muistaa.
Taustalla Eero-isä teki taustatyötä, joka kertoo poikkeuksellisesta sitoutumisesta. Hierojaa ei tarvinnut palkata, koska isä vastasi valmennuksen lisäksi myös poikiensa lihashuollosta.
"Kaikki mitä tehtiin, tehtiin täysillä ja tosissaan", Kolehmainen kiteyttää.
Koulun penkillä melojan takapuoli ei juuri rasittunut.
"Kaikki ovat yhä tallessa", Kolehmainen vilauttaa sormiaan ja viittaa kesken jääneisiin puuseppäopintoihinsa.
Elämänkoulu vailla vertaa
Vuonna 1997 päättyneestä urasta jäivät käteen olympiakulta, MM-kulta, olympiavoitosta palkinnoksi tullut omakotitontti sekä pankkilaina.
"En rikastunut. Mutta arvokas elämänkoulu urheilu-ura silti oli. Ei kaikkea voi laskea rahassa."
Kolehmainen nojaa elämässään kristillisiin arvoihin. Hän on puhunut uskonasioistaan avoimesti Sana-lehdessä.
Kolehmainen, 43, viettää seesteistä elämää kotikaupungissaan Mikkelissä. Päät kääntyvät, kun ex-meloja astelee paikallisen liikennemyymälän kahvioon. Kukaan ei kuitenkaan keskeytä haastattelutuokiota.
"Tämä on pieni paikka, jossa kaikki tuntevat toisensa. Siksi ihmiset antavat minun olla rauhassa", Kolehmainen selittää.
Nykyisin urheilu on taas keskeinen osa Kolehmaisen elämää. Vahva side yhdistää Kolehmaisen Oulun seudulle, sillä olympiavoittaja toimii sykemittareita valmistavan Polar Electron aluepäällikkönä Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Kolehmaisen tietotaidolle olisi käyttöä myös melontapiireissä. Ajatus valmennustehtävistä ei ole tällä hetkellä - eikä välttämättä koskaan - ajankohtainen.
"Vietin 22 vuotta tiiviisti melonnan parissa. On muiden asioiden vuoro."
Olympiavoittaja katsoo vaivihkaa kelloaan. Pojat Eetu, 6, ja Ville, 2, odottavat isää jo kotiin.
Kaleva esittelee suomalaisen olympiavoittajan kuukausittain ennen Pekingin kisoja. 8.2. julkaistiin juttu Lasse Virénistä, 8.3. Jouko Salomäestä ja 8.4. Pertti Karppisesta.