Kun Jouni Loponen 11 vuotta sitten karisti Oulun hajut sieraimistaan ja lähti hakemaan uutta nostetta uralleen Jyväskylän liigajäiltä, hän tiesi, että ennemmin tai myöhemmin olisi aika palata omaan kotikaupunkiin ja kasvattajaseuran pelinuttuun.
Loposella, 34, on ollut noista päivistä saakka sama omistusasunto aivan Oulun keskustan kupeessa. Kesät mies on myös säännöllisesti viettänyt perheineen tervakaupungin maisemissa.
Oli vain ajankysymys, milloin puolustaja nähdään jälleen tositoimissa Raksilan hallin jäällä.
Keväällä kysyntä ja tarjonta vihdoin kohtasivat toisensa - Loponen solmi oululaisseuransa kanssa 2+1-sopimuspahvin.
Kärpiltä löytyi riittävästi luottoa omalle kasvatilleen, jonka edellinen kausi Ruotsin elitserienissä meni tyystin piloille pahan olkapäävamman takia.
"Tänne oli erittäin helppo ja kiva tulla", Loponen varmistaa hymyssä suin.
Joukkue ei tarvitse isähahmoa
Loposella - kuten valtaosalla kiekkoilijoista - erilaiset pikkuvammat ja haaverit ovat olleet melkein osa arkipäivää.
Alkavan kauden ensisijainen tavoite onkin yksinkertainen - pysyä terveenä.
"Pelejä on tylsää seurata katsomosta käsin. Haluan pelata tasaisesti ja välttää turhat loukkaantumiset", kokenut puolustaja alleviivaa.
Pohja ehjälle kaudelle pitäisi olla kunnossa.
"Kesä on sujunut treenin merkeissä. Kaukalon ulkopuolella harjoittelu on ollut modernia ja nykypäiväistä, kiitos fysiikkavalmentajamme Harri Hakkaraisen. Hän on tuonut myös henkilökohtaiseen harjoitteluuni valtavasti uutta kipinää", Loponen kiittelee.
"Voimatestit ovat ainakin osoittaneet, että mies on kunnossa. Viime kaudella leikattu vasen olkapääkin on nyt jo voitettu kanta", kärppäjoukkueen ikänestori lisää.
Loponen myöntää, että nuoremmat joukkuetoverit ovat aika ajoin hiukan leikkisästi naljailleet miehen ikävuosista.
"Pitää yrittää pistää pojille kampoihin kovasti silläkin sektorilla."
"Isähahmon roolia minun ei tarvitse ottaa. Joukkueessamme työmoraali on äärimmäisen korkealla. Nuorilla jätkillämme on valtava hinku eteenpäin, eikä tässä ryhmässä takuulla ole yhtään vapaamatkustajaa. Se on hieno huomata, sillä läheskään kaikissa paikoissa asiat eivät ole näin hyvin", Loponen painottaa.
Golf-viheriöt intohimona
Loposella ei ole ongelmia ylimääräisen vapaa-ajan suhteen. Kesäisinä harjoituspäivinä hallilla vierähtää helpostikin 5-7 tuntiin, ja kun mies ennättää kotiin Kalle (4,5v) ja Iida (2,5v) kaappaavat isänsä leikkiensä pyörteisiin.
Puolustaja koittaa myös aina silloin tällöin päästä livahtamaan Sankivaaraan rakkaan harrastuksensa pariin.
"Meillä on kasassa sellainen pieni golf-porukka, johon kuuluvat muun muassa Nurmelan Mika ja Mettovaaran Sami. Soittelemme aina toisillemme, että kuka pääsee milloinkin pelaamaan. Monesti on tullut lähdettyä Sankivaaraa kiertämään esimerkiksi lauantaiaamuna kello 06.00", Loponen virnistää naureskellen.
Nykyisestä kärppäjoukkueesta Loposen peliporukkaan ei ainakaan tällä erää kuulu kukaan.
Kalle Sahlstedt on hengeltään enemmän hevosmiehiä. Kesän aikana Sankivaarassa nähdyt Jussi Jokinen ja Tomi Mustonen taitavat puolestaan olla taidoiltaan vielä liian kevyitä isojen poikien porukkaan.