EU on aikomuksellaan purkaa aseidenvientikielto Kiinaan ajanut itsensä nurkkaan, josta ei enää ole yhtään hyvää ulospääsytietä.
Euroopan unioni asetti Kiinan oikeutetusti asevientikieltoon 1989 demokratiamielenosoitusten verisen murskaamisen jälkeen. Se päätös oli aikoinaan helppo tehdä. Päätös on sitäkin vaikeampi purkaa.
On kovin kyseenalaista, paljonko eurooppalainen asesaarto on estänyt Kiinan varustautumista. Sen sijaan EU löytää nyt itsensä nurkasta, jossa vaihtoehdot ovat vähissä. EU tahtoisi Saksan ja Ranskan johdolla lopettaa aseidenvientikiellon, mutta jos se tuon päätöksen tekee, Yhdysvallat suuttuu. Ja jos se ei niin tee, Kiina suuttuu. Kumpaankaan ei olisi varaa sotkea välejä, sillä valvottavina ovat isot edut.
Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi näyttää jäävän, että annetaan ajan kulua ja pelataan kaksilla korteilla niin kauan kuin mahdollista. Tämäkin on huono ja kestämätön ratkaisu, mutta juuri muuta ei ole tarjolla. Toisaalta kaksinaismoraali kukoistaa tässä tapauksessa vähän joka puolella.
Unioninmielestä Kiinan ihmisoikeustilanne on nyt kohentunut niin paljon, ettei se enää estä purkamasta aseidenvientikieltoa. Tämä perustelu ei kestä lähempää tarkastelua. Kiina on epädemokraattinen yksipuoluemaa, jossa toisinajattelijoita vainotaan yhä ja jossa kuolemantuomioita jaellaan rutiininomaisesti, kenenkään ulkopuolisen todella tietämättä niiden määrää.
Yhdysvallat on vahvasti EU:n aikomaa päätöstä vastaan. Se uhkailee jarruttavansa huipputeknologian vientiä Eurooppaan mahdollisen purkupäätöksen jälkeen ja sanoo pelkäävänsä, että voi joutua Taiwanilla vielä vastakkain eurooppalaisten aseiden kanssa.
Yhdysvaltain perustelulta tosin vie terää, että sen erittäin läheinen liittolainen Israel on tätä nykyä Venäjän jälkeen Kiinan toiseksi suurin aseidentoimittaja. Ylipäätään koko kielto on kuollut kirjain: joidenkin arvioiden mukaan kolmos- ja nelossijoilla ovat Ranska ja Saksa, joiden ei pitäisi kaupata Kiinan armeijalle mitään.
Kiinan kaltainen maa pystyy kiertämään asesaartoja mennen tullen, eikä sen armeijan meneillään oleva varustelu ole EU:n päätöksistä kiinni.
Runsaat kymmenen vuotta sitten Ranska myi Mirage-hävittäjiään Taiwanille, ja nyt se tahtoisi toimittaa tavaraa vastapuolelle. Unionin vahva halu purkaa vientikielto ei kuitenkaan johdu yksinomaan manner-Euroopan aseteollisuuden eduista. Kiinalle symboliset eleet ovat tärkeitä, ja asesaarto jos mikä on sellainen.
Purkamallavientikiellon EU pohjustaisi yhä parempia taloussuhteita Kiinaan, jonka kanssa havitellaan strategista kumppanuutta ja jonka talous kasvaa valtavalla vauhdilla. Mutta yhtä lailla amerikkalaiset ovat periaatteen väkeä, etenkin nykyisen hallinnon aikaan: Yhdysvallat on erittäin tiukasti unionin aikomuksia vastaan, ja kiellon purkava päätös toisi heti pahan myrskyn transatlanttisiin suhteisiin, joita vaivoin on yritetty kohentaa taas kuntoon. Painostus EU:n suuntaan on ollut kovaa.
Näin aseidenvientikiellon poliittisesta ja taloudellisesta merkityksestä on tullut monin verroin sen sotilaallista merkitystä suurempi. Ironista kyllä, Kiina itse saattoi tarjota EU:lle pelastusrenkaan. Juuri hyväksytty omituinen, hyökkäyksen Taiwaniin oikeuttava kiinalaislaki antaa unionille mahdollisuuden pelata aikaa ja lykätä päätöksiä siten, että se näyttää omalta toiminnalta eikä amerikkalaispainostuksen aikaansaannokselta - mitä se ilmeisesti todellisuudessa on.