Vaikka Venäjän päätös jäädä pois Kioton ilmastosopimuksesta ei olisi lopullinen, itse sopimus on joka tapauksessa pahoissa vaikeuksissa. Suomessa on tuskailtu lämmintä joulukuun alkua, jolloin sateet Lappia myöten ovat tulleet vetenä eikä lumena. Ranskassa Marseillen seutu kärsii valtavien rankkasateiden ja tulvien kourissa. Säätilojen nopea vaihtelu äärimmäisyydestä toiseen kuuluu siihen kuvaan, mitä ilmastonmuutoksen todennäköisistä vaikutuksista tiedetään, mutta samaan aikaan pyrkimys kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi on suuremmissa vaikeuksissa kuin aikoihin.
Euroopan unionin komissio julkisti tiistaina laskelman, jonka mukaan EU kokonaisuudessaan ja 13 sen 15 jäsenmaasta on epäonnistumassa päästöjen vähennystavoitteissaan. Tällä menolla vain britit ja ruotsalaiset saavat hoidettua oman sovitun osuutensa. Suomi, Ranska, Kreikka ja Irlanti voivat onnistua lisätoimien avulla, mutta muille se on jo jokseenkin mahdotonta. Unioni kokonaisuudessaan ei tällä menolla pysty täyttämään omaa sitoumustaan.
Asialla on merkitystä, sillä juuri EU on ollut Kioton ilmastosopimusta eteenpäin vievä voima. Jos sekään ei pysty lupauksiaan lunastamaan, muut maat voivat entistä helpommin lyödä hanskat tiskiin.
Venäjän ilmoitus luopua ratifioinnista tulee tähän tilanteeseen erittäin pahana takaiskuna. Venäjä sanoo Kioton sopimuksen rajoittavan talouskasvua. Kanta on erikoinen, kun ottaa huomioon, ettei maalla olisi mitään vaikeuksia täyttää omia velvoitteitaan. Ne laskettiin vuoden 1990 tilanteen mukaan, mutta sen jälkeen suuri osa neuvostoaikaisesta teollisuudesta on romahtanut, ja päästöt sen myötä. Päinvastoin Venäjä pystyisi laskelmien mukaan hyötymään alkavasta päästökaupasta taloudellisesti.
Onkin syytä analysoida tarkemmin, missä yhteydessä ja kuinka Venäjän kanta ilmoitettiin.
On selvää, ettei Venäjä koe Kioton sopimusta itselleen erityisen tärkeäksi. Maassa elää vahvana näkemys, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen ei Venäjää juuri haittaisi. Toisaalta sopimuksen velvoitteidenkaan täyttö ei olisi vaikeaa, kun päästöt ovat vähentyneet muutenkin, ja koko Kioton kohtalo on juuri Venäjän käsissä. Tämä lähtökohta voi tehdä sopimuksesta hyvän kauppatavaran.
Euroopan unioni on voimakkaasti vedonnut Venäjään Kioton sopimuksen ratifioimisen puolesta. Samana päivänä, jolloin Kremlin edustaja ilmoitti kielteisestä kannasta, presidentti Vladimir Putin puhui EU:n ja Venäjän talousmiesten välisessä pyöreän pöydän tapaamisessa. Siellä hän ilmoitti selvin sanoin kaksi asiaa.
Ensinnäkään Venäjä ei pidä ehdoista, joita EU on asettanut sen WTO-jäsenyyden edellytysten täyttymiselle. Ne liittyvät ennen muuta Venäjän sisäisiin, hyvin edullisiin energiahintoihin. Se on kansallisesti arka asia. Toiseksi Venäjä ei pidä siitä, että sen näkökulmasta "hyvin kiireistä" viisumiongelmaa EU:n laajetessa ei vielä ole ratkaistu.
Kiotosta Putin ei puhunut mitään, mutta ajoitus tuskin oli sattuma. Voi hyvin olla, että nyt käydään poliittista vaihtokauppaa korkeilla panoksilla: Kioto vastaan WTO ja viisumit. Ääneen ei mitään tällaista tietysti sanota.
Viimeistä sanaa Kioton sopimuksen kohtalosta tuskin on vielä kuultu. Samaan aikaan kuitenkin sen tavoitteet uhkaavat karata koko EU:ssa, ja ilmastonmuutoksen pysäytys vaatisi kaikilta vielä paljon raskaampia toimia. Ennemmin tai myöhemmin on palattava takaisin neuvottelupöytään.