Kaupungissa, jossa kauppakeskus onnistuu muuttamaan lupaehtojaan kesken rakentamisen ja saa yleisen kadun aulatiloikseen, tavallisen pienen kioskin perustaminen on aivan käsittämättömän vaikeaa. Se on lähes mahdotonta.
Sen havaitsi myös oululaisnuori, joka halusi perustaa terveellisiin hedelmäjuomiin erikoistuneen liikkuvan kesäkioskin. Oulun kaupungissa liikkuvalle smoothiekioskille ei kuitenkaan ollut sopivia paikkoja eikä valmista lupamenettelyä.
Asiaa vatkattiin ja veivattiin, mutta kaupunki ei pystynyt paikkaa osoittamaan. Koko juttu olisi kuivunut siihen, ellei sinnikäs nuori olisi keksinyt kysyä apua toiselta yrittäjältä. Nyt kioski on Nallikarin rannalla huvipuistolaitteen kupeessa ja tällä tarinalla onnellinen loppu.
Kokemus oli silti masentava: viranomaiset pomputtelivat nuorta yrittäjää sinne tänne ja viestit olivat ristiriitaisia. Ensin kielletään, sitten luvataan ja sitten taas kielletään.
Viime kesänä toinen yrittäjä olisi halunnut tuoda liikkuvan kioskinsa Tuiran rantaan, jossa ei moneen vuoteen ollut minkäänlaisia kioskipalveluja. Hän olisi työllistänyt puolenkymmentä nuorta.
Alkuun näytti hyvältä. Mutta ei, stoppi tuli siihenkin.
– Eihän sinne voi kaikenlaisia koppeja pykätä, oli kaupungilta todettu yhtäkkiä.
Näin tietenkin on, mutta hämmentävää tässä oli se, ettei yrittäjä ollut siihen mennessä edes ehtinyt lähettää minkäänlaisia kuvia kioskistaan.
Terveysviranomaisiin homma ei tyssänyt: heiltä oli tullut positiivista palautetta siitä, kuinka erinomaiset tilat pyörien päälle oli saatu aikaan.
Liikkuvasta kioskista olisi myyty kahvin ja pullien lisäksi myös hampurilaisia ja jäätelöä.
Täksi kesäksi liikkuvan kioskin yrittäjät luvattiin kilpailuttaa. Ei kilpailutettu.
Takavuosina väärän mallinen myyntitila aiheutti ongelmia Oulun torilla. Paikallinen kalayrittäjä olisi halunnut pystyttää torille kodan, mutta ei saanut lupaa, koska se olisi erottunut liiaksi. Kota ei myöskään olisi sopinut toriruudun sisään.
Saksalaisen Hallen kaupungin joulumessuilla kota oli sen sijaan ollut kuin kala vedessä monien muiden erilaisten kojujen seassa, joita eivät tiukat säännöt ja ruudut kahlinneet.
Sittemmin kyllä nähtiin, millainen on standardin mukainen koju Oulussa. Näky ankeaakin ankeammasta vuoden 2012 joulutorista on unohtumaton.
Jäiset pleksikojut kyhjöttivät 30 asteen pakkasessa aution kauppatorin laidalla. Joulutunnelmasta ei ollut tietoakaan. Ohikulkijat luulivat, että siinä on rivi kallioparkin työmaakoppeja.
Helsingissä lupakäytäntöjä on höllennetty. Kaduilla liikkuu muun muassa pyörä, josta saa ostaa puuroa. Moposta myydään kahvia.
Ylipäätään ruokaa kauppaavia autoja ja polkupyöriä on rekisteröitynyt Helsingissä viime ja tänä kesänä selkeästi enemmän kuin aikaisempina vuosina.
Viime kesänä purettiin katuruuan myyntipaikkoja koskeneita rajoituksia. Kehiteltiin ketterän kioskitoiminnan lupa, jolla yrittäjä saa 248 euron kuukausivuokralla myydä ruokaa joko kaupungin osoittamilla alueilla tai paikoissa, joissa muu liikenne ei esty.
Tänä kesänä esimerkiksi polkupyörästä saa myydä ruokaa pelkällä ilmoituksella elintarvikeviranomaisille. Ilman maksettua lupaa myynti on tosin kielletty ketterälle kioskitoiminnalle osoitetuilla alueilla.
Olisikohan tässä taas esimerkki siitä, ettei elävää ympäristöä synny tekemällä siitä liian steriiliä.
Kolumni