Koillismaan itäreunalla, Murchisonin lahden pohjoisrannalla, on rykelmä laudasta tehtyjä rakennuksia.
Tämä Kinnvikan tutkimusasema nousi Huippuvuorten pohjoisimmalle saarelle 50 vuotta sitten suomalais-ruotsalais-sveitsiläisenä yhteistyönä.
Se jäi autioksi jo vuonna 1958, mutta on senkin jälkeen palvellut satunnaisia tutkijoita.
Kinnvika-projektin yksi tavoite on kunnostaa asema jälleen tutkijoiden käyttöön. "Suomen tiedeyhteisöllä ei ole tukikohtaa yläarktisella alueella, ja koska Suomi on ollut sitä pystyttämässä, olisi se siksikin sovelias paikka", arvioi Arktisen keskuksen johtaja Paula Kankaanpää.
Kinnvikaan on suhteellisen helppo matkustaa, sillä Huippuvuorille pääsee lentäen ja perille veneellä tai helikopterilla.
Tutkimusaseman kunnostaminen olisi kulttuurihistoriallisestikin merkittävää.
Paula Kankaanpää tähdentää myös alueen merkitystä tutkimukselle. Kinnvika on suurimpia rakennuskeskittymiä niin pohjoisessa, Ylä-Arktiksen autiomaassa Pohjoisnapajäätikön tuntumassa, ja alueen ilmasto eroaa Huippuvuorten tunnetuimman tutkimuskeskuksen Ny Ålesundin olosuhteista.
Kinnvikan kunnostaminen herättäisi uudestaan kansainvälisen yhteistyön, jota alueella harjoitettiin puoli vuosisataa sitten.
Osa rakennuksista on "erämaakämppäkunnossa", mutta osittain homeen vaivaama päärakennus saunoineen voitaisiin korjata suojatukikohdaksi.
Tutkimusaseman kunnostukseen tarvitaan noin 150 000 euroa, josta Ruotsin Polaarisihteeristö maksanee 50 000 euroa. Samaa panosta odotetaan Norjalta ja Suomelta.
Aseman ylläpito jäisi Huippuvuorten maaherranviraston vastuulle, sillä Kinnvika toimisi myös pelastustukikohtana.