Yleisö kohahtaa, kun ainakin kolmemetrinen karvainen gorilla työntyy Eino Salmelaisen lavalle. Se on itse Kong - sukua Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedsackin elokuvan legendaariselle King Kongille.
Kongin pää ja verenpunaisina hehkuvat ikenet keikkuvat yleisön yläpuolella ainakin neljässä metrissä, koska jättiläisnukke on ylhäällä lavalla ja näyttelijä kannattelee sitä yläpuolellaan kepin varassa. Jättiläisgorillan karvainen käsi haravoi ilmaa.
Koska muut esityksen nuket ovat aikuista ihmistä pienempiä, illuusio vielä korostuu. Koristen karjahteleva Kong on niin upea, että se saa väliaplodit - ainoat jotka kuultiin Itämeren maiden nukketeatterifestivaalin viimeisenä iltana lauantaina.
Barbimainen kaunotar gorillan kainalossa
Kong on Tukholman Dramatiska Institutetin 3-vuotisen nukketeatterilinjan lopputyö. Se on suunnattu niille, jotka rakastavat hikisiä suurkaupunkiromansseja ja b-luokan elokuvien estetiikkaa. Näytelmän tarina on suoraan klassikkoelokuvasta, päähenkilöiden nimet vain on vaihdettu.
Kongia kannattelee ja liikuttaa nuori mies Oskar Hjell. Hänen kädenpuristuksensa esityksen jälkeen on niin voimakas, että tuntuu kuin kättelisi itseään jättiläisgorilla Kongia.
Nukketeatteri osoittaa ruotsalaisten esityksessä efektiivisyytensä. Sen ei tarvitse yhtään hävetä King Kongin (1933) aikanaan taiturimaisten trikkien rinnalla.
Gorillasta on esityksessä kaksi eri kokoa. Pienempi Kong on ihmisen kokoinen. Kun sitä käytetään, vaihdetaan eläimen sylissä rimpuileva vaalea kaunotar Ann Darrow suunnilleen barbinuken mittaiseen versioon.
Ensin esitys ei oikein hengitä. Kokonuket ovat jäykkiä ja replikointi rytmitöntä. Mutta tunnelma muuttuu, kun Kong astuu näyttämölle. Karvainen jättiläinen herättää katsojassa samoja myötätunnon tunteita kuin elokuvatähdeksi pyrkivässä Ann Darrow'ssa (elokuvan Fay Wray).
Gorillan putoaminen Empire State Buildingin huipulta on toteutettu onnistuneesti varjonukketeatterina. Jättiläisen viimeiset hengenvedot asfaltilla ottaa näyttämöllä makaava karvainen nukkeluomus. Silmät meinaavat kostua katsomossa, on se niin liikuttavan söötti.
Kongin ja esityksessä näyttelevän Tyrannosaurus Rexin autenttisesta ulkomuodosta voivat nuket rakentaneet nukketeatterilinjalaiset olla todella ylpeitä.
Cannesin elokuvajuhlien tuomaristossa istuva Peter von Bagh on todennut, kuinka King Kong perimmältään kasvaa vertauskuvalliseksi esitykseksi siirtomaakansojen noususta ja sitä, kuinka äärimmäisen väkivallan muotoihin valkoiset herrat ovat valmiita suojellakseen pääomiaan.
Dramatiska Institutetin nukketeatterilinjalaisten esitys ei ole aivan irrallaan valtaideologiasta. Näytelmän kapteeni Jack Discroll kohtelee huonosti paitsi Kongia myös kiinalaista palvelijaansa (jonka dinosaurus myöhemmin syö suihinsa).
Silti nukketeatteriesitys huipentuu blondin päähenkilön itsensä löytämiseen. Filmitähtönen Ann Darrow sanoo rakastetulleen "So long, sailor", ja toteaa olevansa muutakin kuin pelkkä nätti naama.
Gogolin kertomus surrealistisesti
Taidokkaimpia ja etukäteen suurimpia odotuksia herättäneitä festivaalin ulkomaisia esityksiä oli pietarilaisen, vuonna 2002 perustetun Teatr Potuda -ryhmän Nevski Prospekt. Esitys perustuu Nikolai Gogolin samannimiseen kertomukseen vuodelta 1835.
Marionettiteatterina taidokkaasti toteutettu esitys on linjakas ja visuaalisesti loppuun mietitty. Siinä hurjastelevat dalimaisesti surrealistiset irtosilmät, irtoviikset, irtohuulet ja irtonenät (vrt. Gogolin kertomus Nenä). Näyttämöllä irtoruumiinosien ohella huristeleva kärrynpyörä näyttelee ajan ratasta.
Nukkepäähenkilö on kuin kirjailijan henkinen omakuva ja esityksen rakkaudesta riutuva taiteilija lentää rakastettuineen ilmassa kuin paljon myöhemmin maalannut maanmies Marc Chagall. Onnettomasti rakastunut taiteilija joutuu helvettiin, jota johtaa Buddhan näköinen opiumkauppias. Helvetissä hän kohtaa sekä Dalin että Schillerin.
Juonen kuljettajana liihotteleva enkelihahmo puhaltelee pölyseittejä pois valkean kaupungin yltä. Panoraama Nevskin valtakadulta on kuin katunäkymä Helsingin kauppatorin rannasta Suurkirkolle päin.
Gogolia pidetään humoristisen liioittelun ja epälogiikan mestarina. Mitä syviä viestejä esitys venäläiselle katsojakunnalle kantaa, se jää suomalaiselle arvoitukseksi. Esityksessä on jotenkin apokalyptinen tunnelma. Se ei ilman käännöstä avaudu, joten nautinto jää visuaaliselle tasolle.
Uuden EU-jäsenen Puolan Duvelor - farssi vanhasta pirusta on toteutukseltaan perinteistä puolalaista nukketeatteria, mutta vähän väljähtynyttä ja epätarkkaa.
Pirullinen tarina on suunnattu aikuisille. Piru heiluu esityksessä munkkina ja häntäheikkinä. Se yrittää tehdä niin paljon syntiä, että pääsisi takaisin Lusiferin valtakuntaan. Tarina on käänteinen Kristus-tarina ja pilkkaa uskontoa taatusti muutenkin.
Puolalaisten esitys jäi pahimmin kielimuurin taakse. Duvelor perustui liikaa tekstiin ja lauluihin. Sisältö oli varmaan uskalias, mutta se ei avautunut meille muille EU-yhteisön jäsenille.
Itämeren maiden nukketeatterifestivaali järjestetään vuosittain. Tapahtuman ovat vuorotellen järjestäneet kaikki Itämeren maat Saksaa lukuunottamatta. Suomessa festivaali järjestettiin nyt toista kertaa. Vuonna 2006 teatterit kokoontuvat Tanskassa. Vuoden 2005 festivaalille ei ole vielä järjestäjää, mutta ilmeisesti Venäjä harkitsee asiaa.