Huoleton on hevoseton poika, väittävät hevoskärpäsen puremasta parantuneet harvat.
Eipä sitä paremmin voi muotoilla. Ravurin omistaminen on äärimmäisen harvoin taloudellisesti järkevää puuhaa. Kilpailevan hevosen kustannukset nousevat kuukausitasolla helposti yli minimipalkan ja laskuja kuittaillessa harmaantuu ennen pitkää kovemmankin isännän kuontalo.
Lompsaa ei ole kuitenkaan pakko kaivaa yksin. Jos jaettu ilo on paras ilo, vielä parempia ovat jaetut kustannukset. Hevoskimppa antaa tavallisellekin tallaajalle mahdollisuuden jännittää oman hevosen puolesta.
3-vuotias ravuri Reco Compo kirii Äimäraution alokaslähdössä maaliin toisena ja ansaitsee 600 euroa. Siitä piisaisi sen kymmenelle omistajalle 60 euroa kullekin, jos potti pantaisiin heti jakoon. No, kävisi sillä kerran kaupassa.
Aidan varteen kerääntyneen Edes Kerran Solvallaan -tallin omistajajoukko on riemuissaan. Porukka ei tuuleta satasten vuoksi vaan siksi, että hevonen meni hyvin. Haussa oli yhteisiä onnistumisen elämyksiä, ei rahaa. Kukaan ei rikastunut, mutta maanantain tienesteillä Reco Compo kuittasi suunnilleen kuukauden kulunsa. Se ei ole lainkaan väheksyttävä juttu hevoshommissa.
Toinen kulkee,
toinen ei
"Jos kimppa ei ole liian iso, menestys tuntuu ihan yhtä hyvältä kuin jos hevosen omistaisi yksin", vakuuttaa raviradan aidalla myhäilevä Kari Linna. Mies analysoi työkseen ravipelejä, mutta on uppoutunut syvälle myös hevosenomistamisen syövereihin.
Linnalla on isompia ja pienempiä siivuja yhteensä 12 hevosesta ja useimmissa tapauksissa hän toimii omistajakimpan vetäjänä.
Kimppoihin on kertynyt ennestään raveista tuttuja kavereita ja tutun tuttuja. Joukossa on It-alan ihmisiä, huippu-urheilijoita ja raviammattilaisia maailman huipulta. Jokainen on omistajana tasavertainen, tiesi sitten hevosista kuinka paljon tahansa.
"Ydinporukka on yleensä sama joka kimpassa. Eri omistajia on näillä meidän hevosilla nelisenkymmentä", Linna kertoo.
Välillä on mennyt pieleen, mutta onnistumisiakin on tullut. Vieläpä erittäin kovia; esimerkiksi viime vuonna oululaisporukan omistama Target Hoss voitti Kriteriumin ja hevonen on tulevana lauantaina eräs Derbyn suosikeista. Isoja kilpailuja voitti myös Style By Sound.
"Olemme olleet onnekkaita, kun osa hevosista on juossut kulunsa pois ja joku jäänyt plussallekin. Se on älyttömän harvinaista. Lähtökohta on meillä aina se, että ravit on harrastus, josta pitää vähän maksaa", tiivistää Linna.
Hevoskimppojen nimet kertovat, millä asenteella ollaan liikkeellä. Hilpeyttä herättävät peitenimet Talli Taikalantiot, Talli Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä tai Talli Pomminpurkajat kertovat tavalla tai toisella omistajista ja antavat ulkopuolisille arvailemista.
Saunailtoja ja
huippu-urheilua
Ystävyyssuhteiden vaaliminen, elämykset ja saunaillat ovat Kari Linnan mukaan kimppahevosenomistamisen ydinjuttuja. Kuitenkin, jos valjaisiin sattuu hevonen, jolla pyörä pyörii, sille annetaan mahdollisuus. Hevosia viedään tarvittaessa huipputreenareille. Muun muassa Ruotsin kuumimpiin nimiin kuuluvat valmentaja Timo Nurmos on Linnan luottomies ja monissa tapauksissa yksi omistajistakin.
Tällöinkin kimpasta on etua: Ruotsissa Suomen kuukausikulut (600-1200 euroa) saa kertoa kahdella. Mielenrauhaa lisää kummasti, kun tietää laskutuksen pysyvän jossakin kohtuudessa omistajaa kohti.
Hevosia on omistettu kimpassa aina, mutta 2000-luvulla ne ovat kokeneet murroksen. Hevosenomistajina on Suomessa yhä enemmän kaupunkilaisia, joilla ei olisi ilman jaettua omistajuutta mahdollisuuksia pitää hevosia. Ruotsin korkeaan ravikulttuuriin verrattuna ollaan kuitenkin vielä lapsenkengissä.
"Ruotsissa eivät omista hevosia muut kuin firmat, kimpat tai ökyrikkaat. On harvinaista, että siellä menee raveihin maalaismies itse kasvattamallaan, valmentamallaan ja ohjastamallaan hevosella. Suunta on sama Suomessakin", Linna uskoo.
Ruotsissa hevoskimpat voivat olla todella suuria, käytännössä kuin julkisia osakeyhtiöitä. Paras esimerkki on Travkompaniet, jolla on 4000 omistajaa.
Yhtiö ostaa vuosittain tietyn siittolan koko ikäluokan ja vie varsat huippuvalmentajille. Pari hevosta nousee huipulle isosta massasta.
Kari Linna ei moisia manööverejä kannata, pienemmissä piireissä on hauskempaa.
"Tärkeintä tässä on hyvä porukka. Mieluummin omistan tavallisen hevosen hyvässä kimpassa kuin vaikka aivan huippuhevosen huonossa."