Liikenneministeri Kimmo Sasin (kok.) mukaan sekä toistuvissa että törkeissä liikennerikkomuksissa pitää soveltaa tiukempaa ajokieltoa. Sasi aikookin tuoda vielä tämän vaalikauden aikana eduskuntaan lakiesityksen ajokieltojen kiristämisestä ja muista liikenneturvallisuutta parantavista keinoista.
Asiaa pohditaan parhaillaan ajokieltojen pidentämistä selvittävässä työryhmässä. Nykyään poliisi voi panna ajokortin kuivumaan kuudeksi kuukaudeksi. Tuomioistuimen määräämä maksimirangaistus on taas viiden vuoden ajokielto.
Kaikissa tieliikennelain mukaan törkeiksi määritellyissä liikennerikkomuksissa tulee ottaa ajokielto käyttöön välittömästi, Sasi sanoo.
Pelkästään säännöksiä tiukentamalla tai esimerkiksi liikennenopeuksia alentamalla ei ajokulttuuri Sasin mukaan kuitenkaan parane. Tarvitaan myös asennemuutoksia sekä kaikkien viranomaisten, vapaaehtoisjärjestöjen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, liikenneministeri korostaa.
Liikenneministeri Kimmo Sasi kertoo olevansa erittäin huolissaan liikennekurin höltymisestä. Yksiselitteistä syytä hänen mukaansa sille ei kuitenkaan ole.
Rikepisteet
tehokäyttöön
Sasin mielestä myös ns. rikepisteitä on syytä pohtia tarkemmin ja kirjoittaa selkeämmät ohjeet lakiin. Nyt käytössä olevan pistemallin mukaan poliisi voi määrätä väliaikaiseen ajokieltoon, mikäli syyllistyy neljä kertaa kahden vuoden aikana tai kolme kertaa vuoden aikana liikennerikkomukseen. Rikepisteitä sovelletaan sellaisiin liikennerikkomuksiin, jotka eivät yksin johda ajokieltoon. Vasta kun saldo täyttyy, seuraa kortin otto kuivumaan.
Tähän asti alin aika, jonka kortti on ollut kuivumassa pistesaldon täytyttyä on ollut kaksi viikkoa. Poliisiasioista vastaava sisäministeri Ville Itälä (kok.) antoi kuitenkin poliisille syyskuun alussa voimaan tulleet uudet säännösohjeet, joissa muun muassa alin ajokieltoaika kaksinkertaistui eli on nyt kuukauden mittainen.
Myös rikepistesaldon rajaa ja seuraamuksia sen ylittymisestä mietitään työryhmässä. Itälän ohjeet koskivat vain poliisin toimia nykylain puitteissa.Mikäli työryhmän esityksen seurauksena päädytään muuttamaan rikepisteytystä, vaatii se muutoksia lakiin. Sama koskee tuomioistuimien antamia ajokieltorangaistusten muuttamista.
Liikenneministeriöstä todetaan, että tuomioistuimissa annetuissa ajokielloissa rangaistus on jäänyt useimmin asteikon alapäähän, vaikka laki sallisi pitemmät kiellot. Ajokieltoa selvittävässä työryhmässä pohdittavaksi tulee myös maksimirangaistuksen nosto.
Lopullisesti rangaistusten koventamisesta päättää eduskunta. Sasi toivoo, että työryhmän esitysten pohjalta säätäisiin lakiin mahdollisimman selkeät säännökset. Näin myös käytännössä rangaistukset olisivat mahdollisimman yhdenmukaiset samanlaisissa liikennerikkomuksissa.
Rattijuopoille
hoitoonohjaus?
Sasi muistuttaa, että liikenteessä on valitutettavasti mukana myös sellaisia tiellä liikkuja, jotka suhtautuvat piittaamattomasti saamiinsa rangaistuksiin. Siksi Sasin mukaan tarvitaan ajokiellon lisäksi myös muita toimia.
Sasin mielestä tuulee vakavasti harkita esimerkiksi rattijuopoille myös pakollista hoitoonohjausta. "Minusta tästä pitäisi keskustella vakavasti", Sasi toteaa.
Sen sijaan auton menettämistä valtiolle liikennerikkomuksen seuraamuksena Sasi ei pidä kannatettava keinona liikenneturvallisuuden lisäämiseksi. Hänestä se olisi paitsi huono myös monessa tapauksessa kohtuuton keino.
Sen sijaan Sasi olisi valmis laittamaan usein liikennerikkomuksiin syyllistuville velvollisuuden käydä autokoulussa petraamassa ajotapaansa ennen kuin he pääsevät taas ratin taakse. Sasin mukaan ei ole tarvetta mennä niin pitkälle, että ajokortti pitäisi ajaa uudelleen. "En tarkoita perinteistä ajo-opetusta, mutta mutta jonkinlainen erityisopetus tietylle joukolle olisi tarpeen", Sasi sanoo.
Pohdinnan alla on myös auton ns. haltijakysymys eli se, miten auton omistajaa pitäisi kohdella siinä tapauksessa, että joku muu syyllistyy hänen autollaan liikennerikkomukseen. Sasin mukaan vaihtoehtoja on kaksi: joko auton haltijaa rangaistaan tai sitten käyttöön otetaan erityinen ilmoitusvelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että omistajan pitää hyväksyä tulevat seuraamukset tai asia menee poliisitutkintaan.
Sasin mukaan auton haltijaa koskeva lakiesitys on tyssännyt oikeusministeriöön. Se ei ole muiden ruuhkiensa vuoksi pystynyt viemään esitystä eteenpäin. Sasi toivoo, että tämäkin esitys saataisiin eduskuntaan vielä kuluvan syksyn aikana. Vauhtia Sasi toivoo myös liikenteen kameravalvontaan.
Syy usein ratin
ja penkin välissä
Lainsäädäntötoimien lisäksi liikenneturvallisuuden parantaminen vaatii asennemuutosta, ministeri Sasi korostaa. Hänen mukaansa heikentyneet asenteet liikenteessä ovat pääasiallinen syy siihen, että kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä liikenteessä ei enää laske. Sasin mukaan onnettomuustilanteissa vika useimmiten löytyy raitin ja penkin välistä.
Sasi korostaa, että pelkkä säännösten tiukentaminen ei lisää turvallisuutta. "Ongelma ei sillä parane. Liian pitkälle menevä sääntely on jo vastoin yleistä oikeustajua. Pelkona voi tällöin olla jopa rikkeiden lisääntyminen", Sasi toteaa.
Jos esimerkiksi nopeusrajoituksia kovin kiristetään ei se välttämättä paranna liikennekulttuuria, vaan voi johtaa jopa huonompaan suuntaan, Sasi epäilee.
"En kannata yleistä nopeusrajoitusten laskua, vaikka joillakin tieosuuksilla sekin on paikallaan", Sasi lisää.
Kaikille pääteille olisi Sasin mielestä kyllä hyvä saada liikenneolosuhteiden mukaan vaihtuvat nopeusrajoitustaulut, mutta tässä törmätään kustannustekijöihin. Sasi huomauttaa, että yhden valotaulumerkin hankintamenot ovat 4 000 euroa.
Liikenneministeri Sasi perää myös kuntien päättäjiltä heräämistä liikenneturvallisuustyöhön. Hän muistuttaa, että vastuu katujen turvallisuudesta kuuluu kunnalle. Kuntien pitää liikennesuunnittelussa ottaa nykyistä paremmin huomioon erityisesti lasten erityisolosuhteet ja panostaa enemmän muun muassa risteysten kameravalvontaan ja katujen hidasteisiin, Sasi patistaa kuntapäättäjiä.