Ritakosken Kultakartanolla tuoksuu lohisoppa. Kultamuseon ja Metsähallituksen talkooleiri kunnostaa jo kuudetta kertaa Ritakosken ympäristön kultahistoriallisia kohteita. On perattu Sotajoen suupankki eli valtavat, rännityksestä jäljelle jääneet kivikentät. On nostettu ylös kevättulvien lähes hiekkaan hautaama höyrykone, joka tämän kesän leirillä sai ylleen suojakatoksen.
Ritakoskella sahattiin 1902 rännilautoja ja kultakämppien rakennustarpeita höyrykoneen voimalla. Se kertoo 1868 alkaneen Ivalojoen kultaryntäyksen synnyttämistä unelmista, samalla tavalla kuin Vaskisuvannon rannalla makaava Liljeqvistin ruoppaaja, jonka olisi pitänyt nostaa kullat suvannon pohjasta.
"Ivalojoen rikkaat kultahistorialliset kohteet ovat vain yksi niistä perusteista, joilla Ruikanmutkasta Kultalan Kruunun Stationin kautta Nulkkamukkaan ulottuva alue voitaisiin liittää Euroopan Geoparks -verkostoon", kertoo Kultamuseosäätiön asiamies Kauko Launonen.
Muita edellytyksiä ovat alueen ainutlaatuisuus huuhdontakullan esiintymisalueena, jokilaakson luonto harvinaisine kasveineen ja alueen matkailullinen merkitys.
"Monet kultahistorialliset kohteet ovat pian 150 vuotta vanhoja", Launonen huomauttaa.
Nopeasti kasvanut Geoparks-verkosto yhdistää geologiaa, luonnontieteiden opetusta ja matkailua.
"Ivalon sillan pielessä sijaitseva Ivalojoki-keskus pysäyttäisi varmasti satatuhatta kävijää", Launonen heittää ja pitää Geopark-hankkeen edistämistä tärkeänä Inarin kunnan imagolle.
Hän näkisi kunnan mielellään myös sen vetäjänä. Varsinkin, jos siitä joskus pyritään eteenpäin, kohti Unescon maailmanperintöluetteloa.
"Erämaisuus säästää Ivalojoen, ei sinne voi kuvitella turistimassoja. Lisäksi alue kuuluu jo ennestään Hammastunturin erämaahan."
Lue lisää Ivalojoesta sunnuntai Kalevasta!