Korean sota päättyi aselepoon heinäkuussa 1953, mutta aidon rauhan saavuttaminen Korean niemimaalle näyttää jälleen kovin kaukaiselta mahdollisuudelta. Viime päivien tapahtumiin alueella ovat kuuluneet muun muassa Pohjois-Korean ilmoitus siitä, että aseleposopimus Etelä-Korean kanssa ei enää ole voimassa, sekä varoitukset iskuista Etelä-Koreaan ja jopa Yhdysvaltoihin.
Kommunistisen pohjoisen viimeisimmät siirrot ovat maan etelärajalla sijaitsevan Kaesongin erityistalousalueen sulkeminen eteläkorealaisilta sekä ilmoitus plutoniumia tuottavan Yongbyonin ydinlaitoksen avaamisesta uudelleen. Samaan aikaan Etelä-Korean tukija Yhdysvallat on tuonut alueelle järeää aseistustaan.
Aggressiivisista lausunnoista voisi päätellä, että sodan syttyminen niemimaalla on vain päivien asia. Moni seikka kuitenkin viittaa siihen, että sota jää nytkin syttymättä.
Tärkein syy tälle oletukselle on, että sodan häviäjä olisi ennalta selvä. Vaikka Pohjois-Korea pystyisi aiheuttamaan etelänaapurilleen melkoista tuhoa yksin rajalle sijoitetulla tykistöllään, sellaista hyökkäystä seuraisi todennäköisesti murskaava vastaisku.
Se suistaisi väistämättä vallasta Pohjois-Korean kommunistieliitin. Tämän asetelman Pohjois-Korean johto ymmärtänee itsekin, ja se jarruttaa todellista hyökkäysintoa.
Silti niemimaan tilanne on vaarallinen. Kun sotilaallinen valmius on kummassakin maassa viritetty korkealle, voivat jo vahingot tai virheelliset tulkinnat toisen osapuolen toimista johtaa yhteenoton puhkeamiseen.
Se kannattaa muistaa, että Pohjois-Korea on sisäisten tarpeidensa mukaan kiristänyt tilannetta niemimaalla ennenkin. Se sanoi irti aseleposopimuksen ja katkaisi maiden välisen kuuman linjan myös vuonna 2009.
Vuosikymmenten mittaisessa konfliktissa on yhä selvemmin kyse siitä, miten syviin vaikeuksiin vajonneen, pelon ja väkivallan turvin pystyssä pysyvän valtion aiheuttama miina voidaan turvallisesti purkaa. Kahden Korean malli sinänsä sopisi niin Yhdysvalloille kuin Pohjois-Korean perinteiselle tukijalle Kiinallekin, mutta alueen tasapainotilanteen jatkuminen ei enää ole itsestäänselvää.
Jos Pohjois-Korea aiheuttaa lähialueellaan kasvavan uhan, vahvistuu myös Etelä-Korean ja Japanin paine aseistautua jopa ydinasein. Sitä Kiina ei halua. On siksi mahdollista, että Kiina tekee lähiaikoina ratkaisuja, jotka palauttavat Pohjois-Korean ruotuun.
Pohjois-Korea näyttää ulospäin rautaisin ottein hallitulta, mutta jos maan talouden alamäki jatkuu, sisäisiä mullistuksia ei voi sulkea pois.
Maan nuori johtaja Kim Jong-un ymmärtänee talousuudistusten tarpeen. Yhdeksi merkiksi tästä voi lukea sen, että maan pääministeriksi palasi muutama päivä sitten monen vuoden jälkeen talousasiantuntijaksi sanottu Pak Pong-ju.
Jotta maan johtaja pystyy viemään uudistuksia läpi, hän tarvitsee kuitenkin uskottavuutta. Sitä voi yrittää hakea perinteiseen tapaan, ulkoisia uhkia käyttäen.