Haminassa etsittiin reilu viikko sitten koulupoikaa, joka karkasi omille teilleen kyllästyttyään jatkuvaan kiusaamiseen. Pojan mielestä koulussa ei ollut tarpeeksi jämäkästi puututtu asiaan. Kävi ilmi, että opettajilla ei ollut tietoa tilanteen vakavuudesta.
Kiusattu poika on koulunjohtajan mukaan hyvän perheen hyvätapainen lapsi. Kiusaajat tulevat toisenlaisista oloista. Tapaus kirvoitti lehtien yleisönosastoissa kiivaita kannanottoja, joissa vaadittiin erityiskouluja ja itsepuolustustaitojen opettamista kilteille ja lahjakkaille.
Kasvatustieteilijä ehdottaa laittamaan jäitä hattuun. Kiltteys ei sinänsä altista kiusaamiselle.
Koulukiusaaminen saa yleensä polttoainetta oppilaiden erilaisuudesta. Jos luokasta puuttuu me-henki, voi esimerkiksi omissa oloissaan viihtyvä lapsi joutua silmätikuksi.
Kouluihin ja luokkiin pitäisi saada yhteisöllisyyttä korostava toimintakulttuuri. Se estää tehokkaasti kiusatuksi tulemista, miettii Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen erikoistutkija Markku Leskinen.
Tosiasia on, että suurin osa kiusaamistilanteista jää aikuisilta huomaamatta. Opetusministeriön tuoreen tutkimuksen mukaan peruskoulun yläluokilla vain noin 20-30 prosenttia kiusaamisesta on sellaista, johon koulussa huomataan puuttua.
Oppia kouluihin yritysmaailmasta
Leskinen kehottaa ottamaan kouluihin mallia työelämästä. Siellä tehdään yhä enemmän töitä erilaisista ihmisistä koostuvissa tiimeissä. Erilaisten persoonallisuuksien tiimi koulussakin on itse asiassa paras tilanne. Siinä voi jokainen loistaa jollakin osa-alueella.
Käytöshäiriöiset ovat luokassa haaste, mutta elävän elämän näkökulmasta on terve lähtökohta, että koulu on heijastumaa ympäröivästä yhteiskunnasta. Jos koulu onnistuu luomaan oikean "organisaatiokulttuurin", sinne mahtuvat kaikki, tähdentää tutkija.
Hän rauhoittelee vanhempia, jotka ovat huolissaan kiusattujen lastensa selviytymisestä koulussa. Vanhemmat kyselevät, pitäisikö lapsista kasvattaa kovia ja häikäilemättömiä, jotta he pärjäisivät myöhemmin työelämässä.
"Tällainen ajatus on mielestäni yhteiskunnallisesti kestämätön lähtökohta, siihen ei pidä mennä. Sitä paitsi ihmiset ovat persoonallisuudeltaan erilaisia. Kaikki eivät voi eivätkä halua häärätä kukkoina tunkiolla."
Joskus käy myös niin, että kiusatusta tulee kiusaaja. Nämä kaksi roolia samassa lapsessa eivät ole mikään harvinaisuus, muistuttaa tutkija.
Vanhemmatkin voivat tarvita tukea
Isojen päätelmien tekeminen yksittäisistä kiusaamistapauksista on Leskisen mielestä mahdotonta. Vanhempia ei tarvitse syyllistää, sillä hekin voivat olla tuen tarpeessa. On myös muistettava, että riskioloissa kasvava lapsi ei automaattisesti ole häirikkö.
"Vanhemmuus heijastaa aikaansa ja nykyvanhemmat ovat monien vaatimusten ristipaineessa.Vanhempi on tärkeä kasvuun saattaja, mutta ihmistä kasvattavat myös kaikki ne ympäristökokemukset, joita hän elämässään kohtaa."
Tutkija kaipaa huolenpitoon lapsista kokonaisvaltaisempaa ja yhteisöllistä näkemystä. Siitä yksi esimerkki löytyy Keski-Suomesta Laukaalta, jossa kuntalaiset ovat vuodesta 1995 olleet laajasti mukana lasten ja nuorten kasvatuksessa.
Periaatteena on, että koko kylä kasvattaa. Mukana työssä ovat vanhempien ja opettajien lisäksi esimerkiksi paikalliset yrittäjät ja poliisi. Laukaan malli rakentuu mm. tukiperhetoiminnasta, kiusaamattomuussopimuksesta ja terve itsetunto -projektista.