Viivi ja Wagner ovat Suomen suosituimmat sarjakuvasankarit. Hahmojen luojalle Juballe eli Jussi Tuomolalle Viivin ja Wagnerin läpilyönti on työvoitto.
"Aloitin piirtämisen kaksivuotiaana, heti kun kynä pysyi kädessä. Sarjakuvat ovat edelleen intohimoni, nautin niistä yhtä paljon kuin lapsena", Juba kertoo.
Rovaniemeltä kotoisin oleva, Turussa asuva Juba sanoo, että hänen lapsuudessaan 1970-luvulla ainoa virike Lapin pääkaupungissa olivat sarjakuvat.
"Tv:stä näkyi vain ykköskanava. Ei ollut viihde-elektroniikkaa. Mutta kaverillani oli lipaston ylälaatikko täynnä sarjakuvalehtiä. Kävin sen luona niitä lukemassa."
Juba on hahmoineen tänään alkavien Kemin sarjakuvapäivien päävieras. Viivi ja Wagner -näyttely on esillä Kemin taidemuseossa koko kesän.
Tavoite: nauravat
ihmiset
Juba on ammattimainen kynänkäyttäjä. Ensimmäiset sarjakuvansa Juba julkaisi huumorijulkaisu Pahkasiassa 1980-luvulla.
Poliittisia pilapiirroksia Juba teki Turun Sanomiin kahdeksan vuotta, kunnes kyllästyi. Sen jälkeen uralle on mahtunut monen moista työtä kirjan kansien kuvittamisesta lähtien.
Varsinainen potti repesi Juban kierrätettyä vanhaa Kultapossu-lehden sarjakuvaa, missä seikkailivat possu ja tyttö. Outo pariskunta kasvoi, rupesi seurustelemaan - ja näin syntyi Viivi ja Wagner.
Possun ja tytön elämästä kertovia albumeita on Suomessa myyty kahdeksan vuoden aikana käsittämättömät yli 400 000 kappaletta. Eikä suosio näytä hiipuvan. Silti tekijä pitää jalat maassa.
"Ei sarjakuvilla maailmaa muuteta. Tavoitteeni on vain saada ihmiset nauramaan."
Juba ei ole rakentanut Viivin ja Wagnerin maailmaa valmiiksi. Hän ei halua saarnata eikä sarjaan ole piilotettuna mitään sanomaa. Juba korostaa, että "lukija tietää sen minkä minäkin".
"Pariskunnan tulevaisuus on avoin. Ainakaan perheenlisäystä ei ole odotettavissa."
Tintissä
kerronta toimii
Uuden stripin luominen on Juballe joskus todella tuskaista. Hän sanoo välillä ihmettelevänsä "kuka näitä on kaikki nämä vuodet oikein tehnyt".
Kaaoksesta versoo kuitenkin aina jotain. Runsaan palautteen Juba ei anna työhönsä vaikuttaa. Tosin Wagnerin ronskia kielenkäyttöä hän joutuu joskus sensuroimaan.
"Charles Bukowski on aina ollut suuri kirjallinen innoittajani", kertoo kielenkääntäjän opinnot taakseen jättänyt Juba.
Juba seuraa sarjakuva-alaa ja kiittelee tarjonnan monipuolisuutta. Mutta näyttävät kuvat eivät hänelle riitä.
"Huonosti käsikirjoitettua sarjista ei jaksa lukea vaikka kuvitus olisikin hienoa. Tekijän täytyy tietää kuinka juttua kuljetetaan, se on vaikeaa. Luin juuri koko Tintti-tuotannon läpi. Hergén kerronta on parhaimmillaan aivan fantastista."
Työtä innoittavana musiikkina voi soida Beethoven, mutta todennäköisemmin Nylon Beat tai amerikkalainen laulaja J.J. Cale, jonka koko tuotannon Juba omistaa.
Vanhalla
menetelmällä
Juban tärkein työväline on kynä. Kynässään hän käyttää ranskalaisia Conté-hiusteriä.
"Mulla on hirveä varasto niitä loppuiäksi. Pelkään, että niiden valmistus loppuu", Juba kertoo.
Terää kastetaan lasipullossa olevaan tussiin, joka ei ole mustetta. Englantilaiset kutsuvat sitä Intian musteeksi ja ranskalaiset Kiinan musteeksi. Menetelmä on satoja vuosia vanha.
"Kynä on edelleen nopein ja paras. Kontrolli on hyvä, se tekee mitä haluan."
Paperikaan ei voi olla mitä tahansa. Juba käyttää paksua 240 grammaista ranskalaista Cansonia, joka ei kellastu ja säilyttää lopputuloksen tuhat vuotta.
"Tietokone on minulle apuväline, jolla väritän valmiit piirrokset. En halua tuijottaa näyttöä ja kuunnella koneen huminaa", selittää Juba menetelmiään.