"Tämä on laattapaita", Oulun Tietoteekkarit ry:n kulttuuriministeri Pia Olli esittelee päänsä yläpuolella riippuvaa harmaata t-paitaa. Paidan rinnuksissa lukee tusseilla kirjoitettu liuta opiskelijoiden nimiä ja kellonaikoja.
"Se, joka ekskursiolla ensimmäisenä oksentaa, joutuu ostamaan t-paidan. Siihen sitten illan myötä kirjoitetaan, kuka oksentaa mihinkin aikaan", Olli jatkaa hymyillen. Varsinaisia näytteitä tietoteekkareiden opiskelumatkan tuliainen ei -luojan kiitos- sisällä.
Laattapaita löytyy muiden tietoteekkareiden saamien ja hankkimien humorististen muistoesineiden lailla yhdistyksen pyörittämästä kiltahuoneesta Oulun yliopiston uumenista Linnanmaalta. Väestönsuojissa eli opiskelijoiden suussa katakombeissa sijaitseva kiltahuone on käyttäjiensä näköinen eli täynnä mitä värikkäämpää, tarinoita tulvivaa tavaraa. Se on kuin välähdys tietoteekkarin sielunmaisemasta konsanaan. Lisätunnelmaa luo nurkassa pauhaava cd-soitin, joka suoltaa "paskaa musiikkia ja Eläkeläisiä."
Oulun Tietoteekkarit ry:n eli tietotekniikkaa ja informaatioverkostoja opiskelevien ainejärjestö OTiTin ylläpitämään kiltahuoneeseen pääsee tutustumaan tänään, sillä yliopistolla järjestetään kiltahuonekierros. OTiTin puheenjohtajan Onni Komulaisen mukaan kierroksen tarkoituksena on esitellä yliopiston kiltatiloja, myydä haalarimerkkejä ja avartaa maailmankuvaa. Ja siihen kiltahuoneet toden totta ovat omiaan.
OTiTin kiltahuoneessa pyörii yleensä muutaman kymmenen hengen vakioporukka eri vaiheessa opintojaan olevia tietoteekkareita. Ollin ja Komulaisen lisäksi kantakastia ovat esimerkiksi Ville Ilonen, Pekka Mäkinen, Tapani Himanka, Tuomo Mattila, Milla Tapaninaho, Antti Karjalainen, Jenni Laakso, Mervi Sarajärvi ja Tuomas Mustonen. He viettävät kiltahuoneessa aikaansa muun muassa pelaamalla erilaisia pelejä, surffaamalla netissä ja jutustelemalla kavereiden kanssa. Parasta on se, että betonibunkkerissa näkee tuttuja kasvoja.
"Käyn täällä, vaikka en jaksaisi mennä luennoille lainkaan", Ville Ilonen kuvailee naurahtaen.
Takavuosina meno kiltahuoneissa oli ainakin juttujen perusteella villimpää, kun yliopiston aukioloajat olivat pidemmät. Tuolloin tunnelmaa terästettiin joskus miestä vahvemmalla, nyt sekin on kielletty. Täysin vailla värikkäitä vaiheita kiltahuoneet tuskin ovat nykyisinkään, mutta tapahtumista ei tavata huudella ainakaan lehdistön läsnäollessa.
Tyystin toisenmoinen meininki vallitsee Communica ry:n kiltahuoneessa. Logopediaa eli puheterapeuteiksi opiskelevien tilassa tunnelma on kärjistettynä kuin kirjastossa konsanaan.
"Tämä on meille etupäässä opiskelutila. Valmistelemme täällä erilaisia terapiatunteja ja teemme kirjallisia töitä", järjestön kulttuuri- ja tapahtumavastaava Ilona Haataja valottaa.
Toisen kulttuuri- ja tapahtumavastaavan Päivi Holapan mukaan kiltahuone oli aiemmin suurempi, mutta tila remontoitiin viime keväänä ja siitä lohkaistiin iso osa äänieristetyksi studioksi yliopiston käyttöön. Toimistohuonetta muistuttava kiltahuone kaipaisi käyttäjiensä mukaan kipeästi sisustamista ollakseen viihtyisämpi.
"Parasta täällä on sohva", Holappa tuumii kirkkaan punaista huonekalua katsellen.
"Ja nykyaikaiset tietokoneet", Haataja jatkaa.
Communica ry:n kiltahuoneen käyttäjät ovat pääosin tyytyväisiä tilan mahdollisuuksiin. Meno huoneessa ei voisikaan äityä kovin hulvattomaksi, sillä samalla käytävällä kiltahuoneen kanssa on puheterapiassa käyville asiakkaille tarkoitettuja terapiahuoneita.
"Tämä on meidän näköisemme."
Tietoteekkarit ry:n järjestämä
kiltahuonekierros yliopistolla
tänään kello 10-14. Opiskelijajärjestöjen edustajat kierrättävät kiinnostuneita kiltahuoneissa.
