Helsingin yliopiston biologinen tutkimusasema Kilpisjärvellä täyttää 40 vuotta. Saanatunturin kupeessa sijaitseva asema tunnetaan maailmalla erityisesti pitkäaikaisista ekologisista seurantatutkimuksista.
Kilpisjärven asemalla on vuosien varrella tehty aluksi piennisäkäs- ja lintututkimuksia ja myöhemmin myös kasvi-, maaperä- ja vesistötutkimuksia. Asemalla kerätystä aineistosta on valmistunut kaikkiaan 26 väitöskirjaa ja noin 650 muuta tieteellistä tutkimusta.
Tutkimustoiminnan lisäksi asemalla järjestetään vuosittain noin 20 kurssia pääasiassa yliopistojen perusopiskelijoille.
Kilpisjärven biologisen aseman vireille panija 1960-luvulla oli professori Olavi Kalela. Hän oli aloittanut myyrien tutkimuksen Kilpisjärvellä jo vuonna 1946.
1940-luvulla alueella ei ollut muuta ympärivuotista asutusta kuin Mallan luonnonpuiston vartijan talo, josta tutkijat vuokrasivat majoitustiloja. Paikalliset ristivät talon piennisäkästutkimusten vuoksi hiirimökiksi.
Aseman ensimmäinen oma rakennus valmistui perustamisvuonna 1964. Sittemmin sitä on laajennettu sekä 1970- että 1980-luvuilla. Viimeinen rakennusvaihe vihittiin käyttöön viime syksynä.
Kilpisjärven asemalla vietettiin lauantaina 40-vuotisjuhlaa. Juhlassa julkistettiin aseman historiasta, ja tutkimuksesta on koottu juhlakirja Suurtuntureiden luontoa. Kirjan ovat toimittaneet tutkimusaseman johtaja dosentti Antero Karjalainen ja opetusneuvos Seppo Lahti.