Kilpirauhassairaudet ja varsinkin kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on nostattanut keskustelua sosiaalisessa mediassa. Etenkin sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on vastaanottanut siellä iskuja.
Sitä on moitittu esimerkiksi siitä, että se vastustaa kilpirauhasen vajaatoiminnan trijodityroniinihoitoa eli T3-monoterapiaa: Sen väitetään myös vievän tätä hoitoa antavien lääkärien oikeudet.
Valviran lääkintäneuvos Markus Henriksson valaa öljyä laineille.
– Valvira ei kiellä minkään lääkevalmisteen käyttöä eikä voisi sitä tehdäkään. Siihen ei ole toimivaltaa. Lääkkeiden myynti- ja erityisluvat myöntää Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.
Vuodesta 2013 lähtien marraskuuhun 2016 mennessä on rajoitettu 85 lääkärin oikeutta määrätä lääkkeitä. Heistä viiden lääkärin rajoitus koskee kilpirauhashormoneja.
– Kyse ei ole tietystä lääkkeestä, vaan siitä, että hoito on aloitettu monille potilaille ilman kunnon tutkimuksia ja asiallista seurantaa, hän huomauttaa.
Valvira huomauttaa, että kiisteltyyn T3-monoterapiaan liittyy jopa hengenvaara, jos potilasta ei seurata tiiviisti.
Henriksson arvelee, että lääkärit saattavat myös vetäytyä kiperässä tilanteessa Valviran selän taakse.
– Jos hoidolle ei ole perusteita, se on ehkä helpompi jättää määräämättä Valviraan vedoten kuin itse lääketieteellisesti perustellen.
Valvira: tarve pitkäjänteiselle hoidolle
Valvira on julkaissut kannanottonsa kilpirauhaspotilaiden hoitoon. Se haluaa huomion kiinnittyvän huolelliseen diagnostiikkaan ja lääkehoidon vaikutusten seurantaan.
– Kilpirauhaspotilaat tarvitsevat hyvää, lääketieteellisesti perusteltua hoitoa. Myös muilla vastaavanlaisista oireista kärsivillä potilailla on oikeus tarvitsemaansa hoitoon, Henriksson toteaa.
Keskeistä on oikea diagnoosi ja oireiden syiden selvittäminen.
– Aina syyt eivät ikävä kyllä selviä nopeasti. Tällöin potilas tarvitsee tukea ja hoitosuhteen jatkuvuutta, hän lisää.
Kilpirauhasliitto: linjaus on oikea
Suomen Kilpirauhasliiton toiminnanjohtaja Asta Tirronen on tyytyväinen linjaukseen.
– Toivottavasti tämä vie yli kolme vuotta vellonutta keskustelua eteenpäin ja huomataan myös terveydenhuollossa, Tirronen toteaa.
Keskustelu on ollut Tirrosen mukaan kiivasta ja toisinaan asiatontakin. Oikea tieto on sekoittunut ajoittain väärään tietoon.
Tirronen arvelee, että keskustelu on voinut vaikuttaa myös lääkärien suhtautumiseen ja turhauttaa, kun potilas on tullut vastaanotolle valmiin nettidiagnoosin kanssa.
– Lääkärit ovat voineet todeta, että ”Ahaa, muotisairaus sinullakin”. Näin ei saisi turhautumisenkaan jälkeen todeta, vaan potilas on aina otettava vakavasti. Oireiden syy on otettava selville keskustelulla ja tutkimisella. Jos suhtautuminen on vähättelevää, voivat oikeat potilastapaukset jäädä löytymättä, hän lisää.
Myös Suomen Kilpirauhasliitto on saanut kritiikistä osansa. Sitä on moitittu esimerkiksi siitä, että se ajaa vain Thyroxin-lääkityksen käyttöä vajaatoiminnan hoidossa.
Tirronen kiistää väitteen.
– Olemme tiedottaneet myös muista lääkevaihtoehdoista, mutta koska ne ovat erityisluvallisia, niistä tiedottamista rajoittaa markkinointikielto.
Suurella osalla vajaatoimintapotilaista hoitotasapaino löytyy Thyroxinilla hyvin, mutta osalla ei.
– Silloin tarvitaan myös muita lääkkeitä, ja lääkäriltä erityisosaamista diagnoosiin, hoitoon ja seurantaan.
Kilpirauhasliitto: ehdotuksena kilpirauhashoitajat
Valviran mukaan hoidossa pitäisi päästä pitkäjänteisiin hoitosuhteisiin. Nykyterveydenhuollossa se ei aina onnistu.
– Ongelmana on, että lääkärit ovat kiireisiä. Aikoja ei saa eikä lääkäreillä ole aikaa kuunnella. Yksi ratkaisu voisi olla, että perusterveydenhuoltoon koulutettaisiin kilpirauhashoitajia diabeteshoitajien tapaan, Tirronen ehdottaa.
Suomen Kilpirauhasliiton nettisivulta löytyy liiton laatima ja endokrinologin tarkistama vajaatoiminnan ensitieto-ohjeistus. Sen tarkoitus on, että potilas saisi uuden diagnoosin edessä perusteelliset ja luotettavat tiedot suoraan itselleen. Netissä kalastelemalla haaviin voi sattua myös harhaanjohtavaa tietoa.
– Hoitaja tai lääkäri voisi tulostaa sen potilaalle heti diagnoosin jälkeen hoitopolun alkuun. Myös lääkäreiden olisi hyvä perehtyä siihen, Tirronen vihjaa.