Corocan kylän asukas Odinaldo Pereira kehottaa astumaan kanoottiin. Hän meloo sen viidakkolammen keskelle. Aurinko on jo laskeutumassa sademetsien peittämässä Pohjois-Brasiliassa.
Pereira koputtelee kanootin kylkeen. Luvassa on iltapalaa. Pian sitä alkaakin ilmestyä - satoja pieniä päitä kanootin ympärille.
Pereira tarttuu varovaisesti yhteen ja nostaa sen vedestä. "Tämä on kymmenvuotias ja kahdeksankiloinen", hän arvioi kilpikonnan räpiköidessä ilmassa.
Jos kaikki menee hyvin, kilpikonnista tulee kalliiden ravintoloiden erikoisuus, kylän kestävän metsätalouden vientituote.
Amazonin valtava, kahdeksaan Etelä-Amerikan maahan ulottuva metsämosaiikki on kooltaan suurempi kuin Manner-Eurooppa. Vaikka Amazonin metsäkato on vähentynyt viime aikoina, YK:n mukaan alueen sademetsistä hävisi peräti 17 prosenttia vuosina 2000-05, valtaosa Brasiliassa.
Suurimpana syyllisenä metsäkatoon pidetään maataloutta, etenkin uusien laidunmaiden raivausta. Viime vuosikymmenien aikana sademetsästä on hakattu ensin arvopuut, minkä jälkeen alue on kaskettu laitumeksi. Lopulta soijatilallinen on ostanut ja muokannut karjan loppuun kaluaman maan pelloksi. Samalla laiton saha- ja karjatalous on edennyt syvemmälle sademetsiin.
Corocan runsaan sadan asukkaan kylästä kestää laivalla viisi tuntia Amazonin pääjoelle ja Santarémiin. Santarém on toiseksi suurin kaupunki Brasilian Parán metsäosavaltiossa, joka on pinta-alaltaan kahden ja puolen Espanjan kokoinen.
Kyläyhteisöt Santarémin lähistöllä kuuluivat Suomen kehitysapuohjelmaan vuosina 2002-05. Nykyisin alueen pientuottajia tukevat ammattiliittojen solidaarisuuskeskus Sask ja ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL. Ulkoministeriö osallistuu järjestöjen Amazon-hankkeiden rahoitukseen tänä vuonna 40 000 eurolla.
"Tämä on kriittisintä aluetta Amazonilla", arvioi Brasilian ympäristöministeriön valvontayksikössä Santarémissa työskentelevä Daniel Penteado. "Alue pystyy näyttämään muulle Amazonille, että sääntelemättömälle suurmaataloudelle on taloudellisia vaihtoehtoja."
Brasilian sotilasdiktatuuri toteutti 1970-luvulla niin kutsuttua "asuta tai luovuta" -politiikkaa, minkä seurauksena miljoonat brasilialaiset muuttivat valtiolta saadun maan ja tukien perässä Amazonille.
Hallitus myönsi rahoitusta, jos karjankasvattajat ja soijantuottajat osoittivat kaataneensa sademetsää. Nykyisin valtio pyrkii estämään metsäkatoa maksamalla korvausta. 1990-luvulla säädetyn lain mukaan maanomistaja saa hyödyntää vain 20 prosenttia maastaan, 80 prosenttia pitää suojella.
Amazonin kuntien kokouksissa istuvat oikeistopuolueiden rinnalla suuria peltoja ja laitumia tavoittelevat maatalouden edustajat. Toisella puolella neuvottelupöytää ovat alueella sukupolvesta toiseen asuneet, osin yhä intiaanikulttuuria vaalivat metsien pientuottajat ja poliittinen vasemmisto.
Yrittäjä Neida Rêgo esittelee Corocan kylässä viidakkohunajan tuotantoa. Kylän naiset punovat käsitöitä metsästä kerätyistä kuitumateriaaleista. "Viidennes käsitöistä menee etnisen museon myymälään Rio de Janeiroon."
Kylän hankkeiden esitteissä vilisee Brasilian ministeriöiden ja saksalaisten organisaatioiden tunnuksia. Etenkin Saksa pumppaa tukirahaa Brasilian ympäristöministeriöön reilumman kehityksen ja sademetsien puolesta.
Euroopan maat, Suomi mukaan lukien, tulevat Amazonilla vasemmiston ja ympäristöjärjestöjen yhteistyötä. Sen tarkoitus on vahvistaa pientuottajia, jotta metsää avohakkuisiin, karjalaitumiin ja soijapeltoihin käyttävä talousmalli menettäisi poliittista suosiotaan.
Brasilialaiset kutsuvat Amazonia "Villiksi länneksi". Sen historiallisena ongelmana on valtion pieni rooli ja vähäinen valta alueella. Yhä esiintyvä korruptio pönkittää suurtilallisten asemaa.
Aikoinaan ihmiset ovat vain menneet sinne ja ottaneet maan käyttöönsä. Samasta maa-alueesta liikkuu useita väärennettyjä omistuskirjoja. Brasilian ympäristöministeriö yrittää saada maanomistusolot ajan tasalle ja lainmukaisiksi.
Jos maanomistuskirjat eivät ole kunnossa, kuka tahansa voi väittää metsää omakseen ja kaataa sitä.
Corocan kylä tuottaa sähköä iltaisin diesel-aggregaatilla. Neida Rêgo kertoo mökkitalonsa kuistilla, että tavoitteena on ostaa pakastin. "Sen avulla pystyisimme laajentamaan hedelmätuotteisiin."
Kylän miesten töihin lukeutuu kilpikonnien kasvatuksen lisäksi mahlan valuttaminen kumipuista. Luonnonkumi kulkee veneessä kumikerääjien liiton pieneen tehtaaseen Santarémissa. Sieltä kumi toimitetaan runsaan kolmen tuhannen kilometrin päähän São Paulon rengastehtaille.
Huoli Amazonin alueen hyvinvoinnista ja vastuullisemman kaupankäynnin antamat markkinointihyödyt saivat suuret rengastuottajat Michelinin ja Pirellin kiinnostumaan pientuottajien kumipuista. Vaikkei tuotantomäärä riitä pitkälle, yhtiöt katsovat, että tuottajien tienestit tukevat kestävää kehitystä Amazonilla.