Hannu Vähänikkilä asettuu pyöränsä kanssa tien reunalta nousevalle nurmipientareelle. Hän alkaa keskittyneesti seurata liki kävelyvauhdilla neljän ruuhkassa ohi matelevia peltilehmiä.
"Etsin yhä rekisterikilpeä, joka päättyisi numerosarjaan 331", hän paljastaa.
Vähänikkilä on yksi Turun seudun rekisterikilpinumerotarkkailijoiden klubiin rekisteröityneistä kilpibongareista. Netissä kotisivujaan pitävän klubin kirjoista löytyy reilu tusina täyden sarjan kerännyttä jäsentä, yksi näistä Oulusta.
"Siitä en ole vielä varma, lopetanko bongaamisen kokonaan, kun pääsen järjestyksessä viimeiseen numeroon eli 999:ään vai aloitanko sarjan uudelleen alusta", Vähänikkilä pohtii.
Rekisterikilpien tarkkailusta hän innostui heinäkuussa 1996 luettuaan aiheesta jutun.
"Nimimerkki Kaksseiskaa epätoivoisesti etsivä kertoi, että rekkareiden bongaaminen on mukava ja halpa harrastus, johon jää varmasti koukkuun", mies muistelee.
Kilpiä Vähänikkilä on bongannut jo yli kymmenen vuotta. Vaikka Oulun yliopistolla tilastotieteilijänä työskentelevän Vähänikkilän vapaa-aika täyttyy ohikiitävistä tai parkkipaikoilla seisovista autoista, ei hän ole varsinainen autoharrastaja tai useiden automerkkien tuntija. Kyse on yksinomaan numerosarjoista ja niiden tallentamisesta.
"Numero 13 oli erityisen vaikea löytää", hän muistelee.
Moni ihminen muistaa kyykkineensä lapsuudessaan lähiseudun parkkipaikalla lyijykynä ja piskuinen ruutupaperivihko kourassaan. Osa bongareista ottaa ohimenevien autojen kilvistä kuvia kännykkä- tai digikameroillaan. Vähänikkilä luottaa numeroiden tallentamisessa ulkomuistiinsa.
"Jos ohitseni sujahtaisi auto, jonka rekisterikilvessä on numero 332, en voi ottaa sitä varastoon. Kilvet on tunnistettava aina oikeassa numerojärjestyksessä", hän tietää.
Vaikka tietyt yksittäiset numerot esiintyvät kilvissä useammin kuin muut, rekisterinumerosarjojen bongaamisessa ei ole kyse todennäköisyydestä, vaan silkasta onnesta.
Vähänikkilä kertoo, että kilvet ykkösestä sataan ovat aina vaikeampia löytää kuin kilvet sadasta eteenpäin.
Vaikka hän löysi ykkösen ja kakkosen jo ensimmäisenä bongaripäivänään matkalla Oulusta Hollolaan, meni hänellä sadan ensimmäisen rekisterikilven löytymiseen aikaa liki yhdeksän vuotta.
"Kun sitten huomasin numeron 100 itse autolla ajaessani, olin innostuksissani kaasuttaa edessäni ajavan auton perään", hän hymähtää.
Kiveen hakattuja ohjeita rekisterikilpien bongaamisesta ei ole olemassa.
"Kun aloitin harrastuksen parin kaverini kanssa, sovimme, ettei autojen peräkärryjen tai moot
toripyörien kilpiä kelpuuteta tarkkailuun", hän kertoo.
Tiukkoja sääntöjä ei ole myöskään siitä, missä kilpiä saa bongata. Numerosarjoja voi napata talteen niin teiden pientareilla kuin isojen kauppakeskusten parkkipaikoilla.
"Rekisterikilpiä on parasta bongata kävellessä, pyörällä tai autossa kyydissä ollessa. Samanaikainen auton ohjaaminen ja rekisterikilpien tarkkailu voi olla kohtalokas yhdistelmä", Vähänikkilä muistuttaa.