Helsinki "Terveydenhuollon yhteistyö erityisesti röntgen- ja laboratoriopalveluissa etenee Suomessa luvattoman hitaasti", jyrähti peruspalveluministeri Liisa Hyssälä esitellessään viime keväisen terveyskeskuskierroksen loppuraportin tiistaina.
Kuntaliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisellä kenttäkierroksella löytyi mallikelpoisia yhteistyöhankkeita, mutta myös varoja nielevää tehottomuutta, muutosvastarintaa ja jääräpäisyyttä.
"Terveydenhuollossa on hienoja, tehokkuutta ja laatua lisääviä toimintamalleja. Miksi ne eivät leviä kulovalkean tavoin", Hyssälä kummasteli.
Hän varoitti, että pienten yksiköiden välisestä kilpavarustelusta hyötyvät vain laitekauppiaat. Suomessa on 286 terveyskeskusta, joista 160 on niin pieniä, että niiden väestöpohja on alle 10 000. Terveyskeskuksissa on 250 laboratoriota ja 209 röntgenyksikköä.
Pienten terveyskeskusten itsenäisyys aiheuttaa Hyssälän mukaan päällekkäisiä investointeja ja tehottomuutta, josta kärsii koko kansa. "Suomi on pieni maa. Hukkakauraan ja tehottomuuteen ei ole varaa."
Hankerahoitus toimii
keppinä ja porkkanana
Ministeriö ei voi pakottaa pieniä terveyskeskuksia liittymään yhteen, mutta se voi käyttää painostuskeinoja, joista järein on rahoituksen ohjaaminen yhteistyöhankkeisiin. Ministeriössä uskotaan, että vähäväkisissä kunnissa raha on paras porkkana kääntämään jäykimmätkin niskat tähyilemään naapureihin päin.
Pienet yksiköt voivat yhdistää voimansa esimerkiksi röntgen- ja laboratoriopalveluissa, lääkehuollossa, potilasarkistoissa ja puhelinneuvonnassa. "Samat peruspalvelut on turvattava sekä isossa että pienessä kunnassa, mutta saman palvelurakenteen ylläpitäminen viidentuhannen ja viidensadantuhannen väestöpohjalla on liian kallista."
Hyssälän mukaan Suomessa on jo hienoja yhteistyöhankkeita esimerkiksi röntgenkuvien digitaalisessa arkistoinnissa, mutta niissäkin palaa miljoonia euroja taivaan tuuliin. Hän ihmetteli, miksi meidän maahamme on pitänyt hankkia 40 erillistä arkistointiyksikköä, kun Englannissa tullaan toimeen viidellä keskitetyllä yksiköllä.
Ministeriö painottaa, että terveydenhuollon palvelujen on oltava lähellä potilasta, mutta potilaan kannalta on sivuseikka, mihin röntgenkuvat on arkistoitu tai missä on sairaskertomusvarasto tai missä lasketaan hoitohenkilökunnan palkat. Potilaalle on merkityksetöntä, missä laboratoriossa hänen verinäytteensä analysoidaan, kunhan vain näytteenotto tapahtuu kätevästi omalla terveysasemalla ja tulokseen voi luottaa.
Puhelinpalvelu kuntoon
Nokia-maassa
Ministeriön ja kuntaliiton viime keväinen kenttäkierros oli parin kuukauden revohka, joka ulottui Suomen joka kolkkaan ja jonka varrella pidettiin 24 laajaa työkokousta.
Tulopuolelle kertyi paljon vireillä olevia hankkeita, mutta saldoa verottivat luvattoman suuret alueelliset erot. Yhtenäistä linjaa ei ole, vaan tilanne vaihtelee kunnasta ja terveyskeskuksesta toiseen.
Mallikkaita yhteistyöhankkeita löytyi sieltä täältä. Pirkanmaalla sairaanhoitopiirin alueella toimiva laboratorioliikelaitos tuottaa 21 terveyskeskukselle laboratoriopalvelut. Kuopion seudulla yliopistosairaala huolehtii sairaanhoitopiirin kaikkien terveyskeskusten lääkehuollosta.
Erityistä kiitosta sai Kainuun malli, jossa koko sairaanhoitopiirin alueen päivystyssoitot on keskitetty Kainuun keskussairaalan yhteydessä toimivaan puhelinpäivystykseen. "Joissakin terveyskeskuksissa ei nyt pääse edes puhelimella läpi ajanvaraukseen. Puhelinneuvonta pitää saada kattavasti kuntoon tässä Nokia-maassa", ylilääkäri Kati Myllymäki sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoi.
Lähipalvelujen turvaamisen pahimpia esteitä syrjäseuduilla on lääkäripula. Kati Myllymäen mukaan terveyskeskusten lääkäritilanne on viime syksyn jälkeen selvästi kohentunut. Pahimmin pula koettelee yhä Länsi-Pohjan ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirejä, joissa melkein joka kolmas lääkärin virka on täyttämättä. Lapissa ja Kainuussa virkoja on täyttämättä noin viidennes. Kainuussa myös hoitajavajaus on lähes 12 prosenttia eli korkein koko maassa.