Marsista etsitään elämää, mutta punaista planeettaa kohtaan äkisti heränneessä kiinnostuksessa on myös maallisempia vaikuttimia.
Kiinnostus Mars-planeettaa kohtaan on alkanut muistuttaa suurvaltojen kilpajuoksua avaruuteen. Vaikutelma vain kasvaa, jos Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ensi viikolla ilmoittaa, kuten on ennakoitu, maansa tavoitteeksi miehitetyn avaruuslennon Marsiin asti.
Tällä viikolla amerikkalainen luotain onnistui lähettämään erittäin laadukkaita kuvia Marsin pinnalta. Toisen luotaimen on määrä laskeutua lähiaikoina. Samaan aikaan Euroopan avaruusvirasto ESA on joutunut tunnustamaan epämiellyttävän tosiasian: ensimmäinen Euroopasta maapallon ulkopuolelle lähetetty tutkimuslento epäonnistui. Beagle 2 -luotain on pysynyt Marsin kamaralla mykkänä. Yhteyttä ei ole saatu, ja kunnianhimoinen tavoite päästä punaiselle planeetalle on karahtanut kiville. Pettymys on suuri, mutta uusi yritys saattaa seurata.
Myös japanilaiset ovat lähettäneet luotaimensa kohti Marsia, mutta se joutui vaikeuksiin jo ennen kuin pääsi perille.
Sekä eurooppalaisten että amerikkalaisten Mars-retkillä on sama tavoite: hankkia tietoa siitä, onko planeetalla joskus ollut elämää. Pinnanmuodot viittaavat siihen, että Marsin kamaralla on joskus virrannut vettä, mutta varmuutta siitäkään ei ole.
Uusimmat kuvat eivät ole tuottaneet yllätyksiä ainakaan vielä. Marsin kamara on elotonta kivipeltoa, vieraan ja kuolleen näköistä maisemaa. Muuta ei odotettukaan; mahdolliset entisen tai nykyisen elämän merkit ovat todennäköisimmin pieniä ja huomaamattomia, vain tarkoilla tutkimuksilla havaittavissa.
Tällaisilla tutkimusretkillä liikutaan ihmiskunnan perimmäisten arvoitusten äärellä. Mikä tahansa elämän merkki Marsissa olisi vuosisadan suuria uutisia, sillä tällä hetkellä emme tiedä, onko elämä kehittynyt vain maapallolla. Alkeelliset mikrobit ovat aivan eri asia kuin kehittynyt elämä, mutta sekin tieto riittäisi suuresti vaikuttamaan maailmankuvaamme.
Mars ja eräs Jupiterin kuu ovat ainoita aurinkokunnan paikkoja, joiden olosuhteiden voisi edes kuvitella olleen joskus suotuisia elämän syntymiselle. Matka Marsiin kestää puoli vuotta, mutta se on tehtävissä. Tältä osin kyseessä on tieteellinen perustutkimus, ja varojen käyttäminen siihen on joka tapauksessa järkevämpää toimintaa kuin vaikkapa sotilaallisen ohjusteknologian kehittely.
Ei Marsiinkaan silti aivan pyyteettömästi katsella. Meno avaruuteen on yhä suurvaltojen kunniakysymys. Ei ole sattuma, että EU:n syventymisen myötä Euroopassakin on määrätietoisesti kehitetty omaa avaruusteknologiaa. Bushin avaruuspuhe liittynee varsin suoraan alkavaan presidentinvaalikampanjaan: kyse on uusista tavoitteista kansakunnalle.
Avaruuskonkari Venäjäkin on pohtinut miehitettyä Mars-lentoa ensi vuosikymmenellä. Japanille oma Mars-luotain oli aivan uusi aluevaltaus, samoin EU:lle. Kiina puolestaan lähetti viime vuonna ihmisen avaruuteen, ja pääsy toiselle planeetalle voi siinnellä mielessä myös Pekingissä. Seuraavaksi avaruusvaltioksi odotetaan Intiaa.
1960-luku todisti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vimmaista kilpajuoksua kohti avaruutta, pääpalkintona pääsy ensimmäisenä ihmisenä kuuhun. Nyt eletään toista aikaa, mutta edelleenkin suurvallat pyrkivät avaruuteen myös näyttääkseen siellä omaa lippuaan. Jos ESA olisi onnistunut, juuri nyt Marsin kamaralla kilpailtaisiin siitä, löytävätkö eurooppalaiset vai amerikkalaiset ensimmäisenä elämää toiselta planeetalta.