Suomi oli paras Pohjoismaa ja sijoittui kahdeksanneksi sveitsiläisen World Economic Forumin (WEF) kansainvälisessä, 140 maata käsittävässä kilpailukykyvertailussa. Hienoa tulosta himmentää se, että sijaluku putosi viime vuodesta neljä pykälää. Suomen paikan neljäntenä nappasi Saksa vertailussa, jossa kärkisijaa pitää Sveitsi.
Kansainvälinen kilpailukyky on suhteellinen käsite ja siihen vaikuttavat useat eri tekijät. Menestys tällaisessa vertailussa ei kerro siitä todellisuudesta, jossa Suomi juuri nyt elää ja vielä vähemmän siitä, mihin ollaan menossa. Jotain osviittaa vertailu kuitenkin antaa.
WEF:n vertailu julkaistiin samaan aikaan kun pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus esitteli eduskunnalle omia ehdotuksiaan Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi.
WEF:n vertailu perustuu monitahoiseen arvioon kunkin valtion kilpailukykyyn vaikuttavista tekijöistä. Siinä ei niinkään mitata kustannuskilpailukykyä, vaan rakenteellisia tekijöitä, joilla mahdollistetaan talouden kasvu pitkällä aikavälillä.
Suomen vahvuuksina pidetään talouden ja yhteiskunnan toimivuutta, terveyttä sekä koulutusta ja innovaatioita.
Heikkouksina mainitaan pienet markkinat, talouden alavireisyys sekä työmarkkinoiden tehottomuus.
Hallitus tähtää kilpailukykyloikassaan pitkälti yhteen osaan kilpailukyvyn kokonaisuutta, kustannuskilpailukykyyn eli työn tekemisen hintaan. Hallituksen arvion mukaan siinä Suomi on jäänyt jälkeen keskeisistä kilpailijamaistaan Saksasta ja Ruotsista.
Kilpailukyvyn parantaminen hallituksen esittämin toimin tähtää talouden alavireen poistamiseen ja tehon lisäämiseen työmarkkinoilla. Eri asia on, ovatko hallituksen esittämät toimet oikeat ja toimivat. Ainakin oppositio epäilee vahvasti.
Hallituksen päätös leikata isolla kirveellä koulutukseen suunnattuja määrärahoja saattaa pitkässä juoksussa syödä yhtä keskeisintä kilpailun vahvuustekijää.
Hallitus toi eduskunnalle keskiviikkona etukäteen porua aiheuttaneen tiedonantonsa toimista, joilla se pyrkii alentamaan työkustannuksia. Tarkoitus on panna esitykset vireille, koska asioista ei ole päästy ainakaan vielä sopuun työmarkkinaosapuolten kanssa.
Portti sopimiselle jätettiin raolleen toivossa, että sopu löytyisi vielä neuvotteluteitse.
Eduskuntakeskustelu oli odotetun repivää ja keskittyi ongelmien vatvontaan ratkaisujen etsimisen asemesta. Oppositiolta ei ainakaan vielä kuultu vaihtoehtoja. Toivottavasti niitä tulee.
Kilpailukykyvertailua ei kannata lukea kuin piru Raamattua, sillä maiden väliset erot ovat pienet ja arvioinnin virhemarginaalit suuret. Kilpailukykyä voidaan sitä paitsi mitata niin monilla eri mittareilla, ettei yhden laitoksen asettamuksiin kannata hirttäytyä.
Tosiasia on, etteivät suomalaistuotteet tee nyt hyvin kauppaansa maailmalla, ja siksi on syytä katsoa peiliin. Suomella on kuitenkin vahvuuksia, joista kannattaa pitää kiinni. Säästöpaineen allakaan niitä ei saa unohtaa.