Suomi sijoittui neljänneksi Maailman talousfoorumin WEF:n kansainvälistä kilpailukykyä mittaavassa vertailussa. Sijoitus parani kolmella pykälällä viimevuotisesta. Edelle menivät vain Sveitsi, Singapore ja Ruotsi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Suomi pärjää samaisessa vertailussa. 2000-luvulla Suomi on rankattu kolmesti peräti kilpailukykyisimmäksi maaksi.
Neljättä sijaa voidaan pitää myönteisenä yllätyksenä viimeaikaisten irtisanomisuutisten ja korkeiden työttömyyslukujen varjossa. Tosin täytyy muistaa, että vertailut kuvaavat aina mennyttä aikaa.
Kilpailukyky on avain tällaiselle pienelle maalle, joka on riippuvainen tuotteidensa menekistä maailmalla. Koko ajan on kuitenkin tehtävä työtä sen hyväksi, että meillä tehdään joitakin asioita toisia paremmin.
Kilpailukyvyssä ei ole kysymys vain työvoimakustannuksista, vaikka niihin usein tuijotetaan, vaan pärjäämiseen vaikuttavat monet muut tekijät. Suomen vahvuutena pidetään korkeaa koulutusta, innovatiivista osaamista, toimivia työmarkkinoita ja vakaata yhteiskuntaa.
Maailmantalouden epävarmoina aikoina kilpailukyky asettuu entistä tärkeämmälle sijalle. Nyt eletään juuri niitä aikoja.
Työvoima- ja muut kustannustekijät ovat osa kilpailukykyä, mutta pelkkä niihin tuijottaminen ei riitä. Mitä enemmän huomiota kiinnitetään uusien toimivien oivallusten aikaansaamiseen, sitä kestävämmälle pohjalle kilpailukyky rakentuu.
Lyhyen tähtäimen etupyyteiden ei saisi antaa syödä edellytyksiä menestyä pitkällä tähtäimellä. Jokaisen tulisi nähdä kilpailukyvyn ylläpitäminen kansakuntaa vahvistavana tekijänä, sillä viime kädessä siitä hyötyvät kaikki.