Suomi maailmantaloudessa -selvityksen ohjausryhmä vieraili viime viikolla Kiinassa tutustumassa paljon puhuttuun Kiina-ilmiöön. Matkan ohjelmaan kuului vierailuja ja tutustumiskäyntejä Kiinan teollisuuspolitiikasta vastaaviin valtion virastoihin, yrityspuistoihin sekä yksityisiin yrityksiin Pekingissä ja Shanghaissa. Ensikertalaiselle matka oli hämmentävä kokemus. Sen annin sulatteluun vierähtää tovi jos toinenkin.
Kotimaisessa keskustelussa Kiina-ilmiötä pidetään usein mörkönä, joka siirtää sekä tuotannon että työpaikat Suomesta Kiinaan. Kiinan kasvavat markkinat koetaan tällöin voittopuolisesti uhkana eikä mahdollisuutena. Uhkien sijasta kannattaisi kuitenkin keskittyä siihen, millä tavalla suomalaiset yritykset voivat hyödyntää uusia vienti- ja kansainvälistymismahdollisuuksia, joita Kiinan ja muiden kasvavien talouksien avautuminen kansainväliselle vaihdannalle on synnyttänyt.
Koska voimakkaasti kasvavat markkinat vetävät puoleensa yrityksiä ja investointeja ympäri maailmaa, on suomalaisten yritysten kilpailukyky a ja o. Kun suomalaiset yritykset pärjäävät Kiinassa ja muilla kasvualueilla, se auttaa niitä pärjäämään myös Suomessa ja muilla kasvavilla markkinoilla.
Lähes pari vuosikymmentä jatkunut nopea talouskasvu on tähän mennessä tuonut hyvinvointia ja ostovoimaa noin 300 miljoonalle itäkiinalaiselle. Noin 800 miljoonaa, pääasiassa Keski- ja Länsi-Kiinan maaseudulla asuvaa ihmistä on jäänyt paljolti tämän kehityksen ulkopuolelle. Nyt hallitus on kuitenkin suuntaamassa politiikkaansa uudelleen ja painopisteeksi on otettu maaseutuväestön ja muiden vähäosaisten elintason nostaminen sekä ympäristökysymykset.
Toistaiseksi suunnan muutos näkyy enemmän retoriikassa kuin käytännön toimenpiteissä. Ulkomaisista investoinneista toivotaan samanlaista kasvun moottoria kuin Itä-Kiinassa ja hallitus on käynnistämässä uusia investointien houkutteluohjelmia Keski-Kiinaan.
Hätkähdyttävintä Kiinan tapauksessa on mittakaava ja nopeus, joilla talousihmettä rakennetaan. Olipa kysymys investointien tai yritysten tuotannon kasvusta tai kannattavuudesta, meikäläisittäin hyviksi koetut kasvuluvut saa kertoa vähintään kymmenellä ja jopa sadalla.
Nopeutta kuvaa se, että lyhyessä ajassa on rakennettu 49 yrityspuistoa, joihin maailman huippuyritykset kilpaa sijoittavat tuotantoaan sekä tutkimus- ja kehitystoimintaansa. Yrityspuistojen massiivista kokoa ja nopeaa kasvua kuvaa se, että Pekingiin perustettu yrityspuisto on luonut 100 000 työpaikkaa ja paikallisten viranomaisten tavoitteena on tuplata työpaikkojen määrä muutamassa vuodessa.
Yrityspuistot tarjoavat toimivan infrastruktuurin, huippulogistiikan ja ympäristön, joka mahdollistaa tehokkaiden yritysverkostojen ja toimialaklusterien syntymisen. Yrityksillä on mahdollisuus yhteistyöhön kymmenien yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Yksinomaan Pekingissä on 60-70 yliopistoa. Osaavan työvoiman houkuttelemiseksi puistoihin rakennetaan viihtyisät asuinalueet, korkeatasoiset koulut, ostoskeskukset ja vapaa-ajan virkistysmahdollisuudet.
Yritystoimintaa tukevan toimintaympäristön lisäksi ulkomaisten investointien houkuttimena ovat suuret ja kasvavat markkinat, halvat tuotantokustannukset ja yhä osaavampi työvoima. Jotta tässä ei olisi kaikki, ulkomaisella rahalla perustettujen yritysten voitot ovat kaksi ensimmäistä vuotta verovapaita ja seuraavat kolme vuotta verotukseen saa 50 prosentin alennuksen.
Viiden vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta yritys joutuu maksamaan täyden veron, joka on 15-17 prosenttia voitosta. Joissakin yrityspuistoissa ulkomaisille yrityksille tarjotaan tehdasrakennus sekä koneet ja laitteet "avaimet käteen" -periaatteella. Ensireaktiona ei voi kuin äimistellä ja ihmetellä, millä tempulla saamme houkuteltua ulkomaisia investointeja tai osaajia pienille ja syrjäisille markkinoillemme.
Peking oli suuri, mutta vielä jotenkin ymmärrettävissä. Saapuminen Shanghaihin oli jo hämmentävämpi kokemus. Maisemaa hallitsevat - niin pitkälle kuin silmä siintää - uudet pilvenpiirtäjät, moottoritiet ja sillat. Arvelin, että mahtavaan rakennusurakkaan on kulunut vähintään 20 vuotta. Arvaus meni pahasti pieleen. Kiinalainen oppaamme ystävällisesti kertoi, että lähes kaikki oli toteutettu viimeisen 5-10 vuoden kuluessa.
Suomi ei voi kilpailla Kiinan kaltaisten jättivaltioiden kanssa halvoilla tuotantokustannuksilla tai massiivisilla yrityspuistoilla. Osaamiseen, innovaatioihin ja tutkimus- ja tuotekehitykseen on edelleen panostettava, jotta pysymme kilpailukykyisenä alueena globaalitaloudessa.
Tekniset innovaatiot eivät kuitenkaan yksin riitä. Niiden tueksi ja täydennykseksi tarvitaan sosiaalisia innovaatioita, jotka mahdollistavat joustavat toiminta- ja organisaatiomallit niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Työmarkkinoiden on myös uudistuttava ja hyvinvointijärjestelmiä on modernisoitava.
Suomi on kuulunut globalisaation voittajiin. Lähes 40 prosenttia bruttokansantuotteesta ja hyvinvoinnista syntyy viennistä. Uhkakuvien sijasta tarvitsemme rohkeutta tehdä uudistuksia, joiden avulla kykenemme hyödyntämään globaalitalouden mahdollisuudet.
Valtioneuvoston asettama työryhmä jätti väliraporttinsa kesäkuussa. Siinä keskityttiin Suomen osaamisstrategian vahvistamiseen ja kansainvälisen avautumisen edistämiseen. Marraskuun alkuun valmistuvassa loppuraportissa etsitään vastauksia haasteisiin, joita globalisaation uudessa vaiheessa kohdistuu yritysten ja toimialojen kilpailukykyyn ja työmarkkinoiden toimivuuteen.