Teollisuuden kilpailukyky ei riipu pelkästään palkoista. Kovakätisten saneeraajien sijaan suomalaisyritysten johtoon tarvitaan nykyistä paljon parempaa liiketoimintaosaamista.
Työmarkkinajärjestöjen on syytä tehdä kaikkensa, jotta tunnustelut palkkaneuvottelujen alkamisesta johtavat neuvotteluihin keskitetystä ratkaisusta.
SAK, STTK ja Akava näyttivät maanantaina vihreää valoa, mutta eivät ilman ehtoja. Elinkeinoelämän keskusliitto toivoo käänteentekevää ratkaisua, jota valtio olisi tukemassa. EK:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkilan puheet palkkojen jäädytyksestä eivät luo hyvää pohjaa.
Neuvottelujen lähtökohdat ovat kieltämättä vaikeat. Koulutuskiistan tulppaakin hiottiin kuukausikaupalla. Palkansaajapuolella ei aiota tyytyä nollatarjoukseen.
Mahdolliset verohelpotukset eivät jouduta ratkaisua, koska ne tulevat muodossa tai toisessa palkansaajien maksettaviksi. Palkansaajapuoli tulee vaatimaan korotuksia varsinkin, kun talous on ennusteiden mukaan pikku hiljaa elpymässä.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ei luvannut työmarkkinajärjestöille konkreettista vastaantuloa. Hallitus tekee työmarkkaratkaisua tukevat päätökset vasta, kun on olemassa näkemys ratkaisun sisällöstä. Hallitus odottaa työmarkkinajärjestöjen sopua, sillä se vaikuttaa myös siihen, minkälaisiin talouden sopeutustoimiin kehysriihessä ensi viikolla päädytään.
Kaikki toivovat, että työmarkkinaratkaisu saadaan aikaan, talous nousuun, vienti vauhtiin, työllisyys kasvuun ja kilpailukyky kuntoon.
Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta on tuulettanut reippaasti myyttiä palkankorotusten vaikutuksesta kilpailukykyyn. Teollisuuden kilpailukykyä onkin terveellistä katsoa myös muista näkökulmista kuin pelkästään palkoista.
Professori heittää työmarkkinapöytään rakenteellisen ongelman, joka koostuu yritysjohdon heikosta liiketoimintaosaamisesta, puutteista tuotannon muuntelussa, kirjon laajentamisessa ja myynnissä.
Läheltä löytyy pari järeää esimerkkiä: metsäteollisuus on tyytynyt tuottamaan sellua ja paperia ja Nokia muutamaa huipputuotetta. Seurauksena ovat olleet rajut irtisanomiset, joilla ei varsinaisesti ole tekemistä kilpailukyvyn kanssa.
Kun maailmantalous kangertelee, joutuu yksipuolinen teollisuustuotanto ja sitä kautta tuhannet työpaikat vaaraan. Kaiken lisäksi suomalaisten kyky myydä ja markkinoida tuotteitaan on osoittautunut vähintäänkin surkeaksi.
Tässä on miettimistä johtajille ja pääomistajille, joiden vastuulla on ratkaista huonosta liiketoimintaosaamisesta johtuvat rakenteelliset ongelmat.
Kyse on isosta kulttuurimuutoksesta yrityksissä, sillä yritysten johtoon tarvittaisiin nykyistä huomattavasti enemmän innovatiivisia tuotekehittämiseen ja markkinointiin suuntautuvia johtajia kuin pelkkiä kovakätisiä saneeraajia.
Armottomia saneeraajia on totuttu ihailemaan, kun todellisen arvostuksen ansaitsevat ne yritysjohtajat ja omistajat, jotka onnistuvat luotsaamaan yritykset työntekijöineen myös vaikeiden aikojen yli.